Kylmä vastustajana

Monessakin suhteessa kansamme on maantieteen armoilla. Joskus luonto on meidän puolellamme kylmän sään muodossa, kuten talvisodassakin, joten pakkasta tulee ymmärtää, ei pelätä. Uusi varusteistomme mahdollistaa kerrospukeutumisen, jolla kylmän haitallisia vaikutuksia voidaan estää. Tauoilla alla olevan kastuneen vaatetuksen vaihtaminen kuivaan ja lämpöeristyksen lisääminen estää lepäävän kehon jäähtymisen. Riittävän lämpimän nesteen juominen ylläpitää toimintakykyä merkittävästi.

Kylmässä liikkuva henkilö menettää yllättävän paljon nestettä, varsinkin kun jokin stressiä tai pelkoa aiheuttava asia askarruttaa. Päänsärky, väsymys ja virhetoiminnot ovat eräitä oireita kiertävän nesteen vähyydestä. Kylmässä munuaisten virtsaneritys lisääntyy aluksi, mutta miinusbalanssin lisääntyessä suodatus vähenee ja virtsan väri tummenee, joka on helppo havaita puhtaassa lumessa tai valkoisessa posliinissa. Konjakin väri kehottaa lisäämään nesteytystä ja tumma ja vähäinen virtsa on kiireisen nesteytyksen vaatimus.

Alilämpöisyyden eli kehon ydinlämmön alenemista edesauttavat esimerkiksi nälkiintyminen, nestehukka ja shokki, alkoholi, tupakka, keskushermovamma tai siihen lamaavasti vaikuttavat lääkkeet, palovamma ja lämmön pakeneminen esimerkiksi tuulen vaikutuksesta.

Lisäeristystä vaatteiden välissä saadaan aikaan esimerkiksi sanomalehtipaperilla tai vastaavalla, kuten sotiemme aikana menestyksellisesti käytettiin hyvin kylmissä oloissa.

Mikäli potilaan tila ei salli liikkumista, vaan hänet on asetettava vaakatasoon kylmässä, on hänen eristämisestään sään haitallisilta vaikutuksilta huolehdittava. Erityistä huolta on pidettävä potilaan eristämisessä kylmästä alustasta. Lisäksi on estettävä kosteuden ja viiman pääsy peittelyyn käytettäviin materiaaleihin. Kylmettynyttä potilasta liikuteltaessa tulee raajojen olla torsoa alempana, mikäli mahdollista, koska kylmemmistä raajoista valuva veri voi ääritapauksessa pysäyttää sydämen lopullisesti.

Alilämpöisen eli hypotermisen potilaan kuolleeksi toteaminen on maallikolle lähes mahdotonta, hengitys saattaa olla vain kerran minuutissa ja sekin pinnallista, Sydän saattaa sykkiä vain kymmenen kertaa, mutta valtimoiden pulssi ei tunnu. Kuitenkin hän on täysin pelastettavissa vielä. Tästä esimerkkinä ovat ne useat potilaat, jotka heräsivät kuolleista lämpimässä saunassa ruumista pestäessä.

Alilämpöisen potilaan verenvuodoissa on otettava huomioon, että veren hyytymismekanismi heikkenee kehon lämmön aletessa ja mahdolliset sisäiset verenvuodot lisääntyvät. Kylmässä osa raajojen verenvuodoista tyrehtyy ainakin osittain suonien kylmäsupistumisen takia, ja vuodot lisääntyvät kudoksien jälleen lämmetessä.

Pekka Honkavaara, SOTLK, ylilääkäri 
ensihoidon suppea spesialiteetti, anestesiologian ja tehohoidon dosentti

Työmies on erimies

Ensimmäisen viikon perjantaipäivä, sujui allekirjoittaneelta sekä monelta muulta kadetilta pitkälti otsikon mukaisesti vasaran ja lapion kanssa heiluessa. Osan jäädessä viimeistelemään käskyä Johtolaan, lähtivät muut tekemään ampuma-alueille maalilaitteita, yleisjärjestelyitä sekä monen moista muuta lihasvoimaa sekä kestävyyttä vaativaa yksinkertaista, mutta aikaa vievää askaretta. 

Vaikka edellä mainittu työ olikin raskasta ja hikeä oli turha säästää, eritoten kun puhutaan ammunnan valvojan kelkan irtirepimisestä kivikosta ja erikokoisista ja muotoisista kannoista, jotta työt tulivat tehdyksi tavoitteeseen mennessä, ei sykkeen nouseminen ja muutaman ärräpään lentäminen haitannut. Syynä tähän oli ihanteellinen, -7 asteen, poutainen talvisää sekä reipas huumorilla kyllästetty tekemisen meininki, mikä joukosta näkyi päällepäin paikoin jopa silmiinpistävästi.

Ja jollei huumori avautunut viileässä ilmassa sekä pienen paineen alla maastossa, aukeni se viimeistään illalla saunan lauteilla jäisiä varpaita lämmitellessä ja terävien kommenttien säestyksellä päivän tapahtumista, joissa naurettiin muun muassa eräiden kadettien uinti reissuille hyytävään ojaan aiemmin päivällä.

Kadetti Niko Kähärä

Käsisuuntakehiä ja ampumakäskyjä

Harjoituksen neljäs päivä ja odotettu "oikea" työ alkaa. Päivän epistola on maastontiedustelut seuraavilla viikoilla johdettavia ammuntoja silmällä pitäen. Jo edellisenä iltana oli työryhmämme jakanut tehtävät valmiiksi, jotta työ kentällä nopeutuisi ja kaikki tarvittavat tiedot olisivat iltapäivällä kasassa.

 

Heti ensimmäiseksi oli ampumapaikalla vuorossa kartan avulla suunnitellun reitin läpi käveleminen ja ammunnan eri vaiheiden sopiminen ryhmän kesken. Tunnin erittäin tiukan sananvaihdon ja polkujen tallaamisen jälkeen oli ammunnan vaiheet ja suurpiirteiset tuliasemat kaikkien tiedossa ja alkoi lounaaseen asti jatkunut ampumasektorien mittailu, koordinaattien ylöskirjaus ja tulialueiden merkitseminen.

Liekö pilkun tarkalla tehtävien jaolla ollut osuutta asiaan, mutta iltapäivällä kaikki meni kuten elokuvissa. Puolet työryhmästä jäi Johtolaan kirjoittamaan surullisen kuuluisaa liite 7:ä, kun taas toinen puolisko palasi ampumapaikalle ja aloitti ammunnan rakentamisen. Aikamääreeksi annettu 16.00 alittui 20 minuutilla ja päivän lopuksi oli maalien paikat merkattu, teltat pystyssä ja tarvittavat vaara-alue piirrokset paperilla.

Päivällisen jälkeen pidetty palaveri toi esille ensimmäiset korjaukset ampumakäskyyn, mutta muutaman tunnin aherruksen tuloksena oli korjattu versio jälleen valvojan tarkastuksessa. Käskyn tulostimen lämmin paperi ei ollut juuri jäähtynyt kun ilmeisesti sulakkeet rakennuksesta paloivat. Työn teko ei kuitenkaan katkennut yhdessäkään pöydässä, vaan piirtämistä jatkettiin jopa otsalamppuihin tukeutuen.

Päivän jälkeen fiilis oli mitä parhain. H-uran työryhmän tehokkuus ja loistava asenne päivän kuluessa mahdollisti sen, että toiseen valmistelupäivään pystyi valmistautumaan illalla luottavaisin mielin.

Kadettialikersantti Pekka Tirri

Kenttäpiispan tervehdys

Kenttäpiispa Särkiö ja eversti Rokka.

Kuhmon talvipäivä Vuosangassa on hangen kimallusta, sinistä hämärää ja pakkasta. Toisen vuosikurssin kadetit selviytyvät kylmästä huolimatta tehtävistään. Oli mielenkiintoista seurata taisteluammunta- ja räjäytysharjoituksia. Toiminta ryhmissä vahvistaa yhteistä kadettihenkeä. Samalla syntyy kokemus, että asioita tehdään yhdessä. Apua annetaan ja otetaan vastaan. Aterioiden yhteydessä juttelin kadettien kanssa. Minua ilahdutti se lämmin suoruus, jolla he suhtautuivat itseään vanhempaan keskustelutoveriin.

Monissa asioissa olin kokemukseltani kuitenkin nuori tai aivan vasta-alkaja. Liikuntakasvatusupseeri Manne antoi lyhyen perehdytyksen kelkalla ajoon. Tietysti vein sen poteroon, josta vasta yhdessä vääntäen se saatiin nousemaan. Kouluttaja antoi viedä tehtävän loppuun, mutta samalla näytti mallia, kuinka on maaston mukaan kallistuttava puolelta toiselle ja tasapainotettava kelkkaa. Samalla lailla on yleensäkin opittava elämässä mukautumaan maastoon ja kallisteltava, ettei kaaduta. Aina tarvitaan myös vahvemman kokemusta ja apua avuksi.

Sotilaspastori Janne kertoi, että harjoituksen ohjelmaan kuuluu vielä tulevalla viikolla kenttäehtoollinen illalla maastossa jätkänkynttilöiden valossa. Harmi, että en tällä kerralla voinut osallistua siihen.

Aurinko laskee Vuosangassa.

Illalla saunaan mentäessä katsoin kirkasta tähtitaivasta, jota ei valosaaste himmennä. Mieleeni tulivat Psalmin sanat: "Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen - mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen." (Ps 8:4-5).

Toivotan kaikille Vuosangan harjoitukseen osallistuville Jumalan siunausta ja kaikkea hyvää upseerin uralla eteenpäin,

Pekka Särkiö, kenttäpiispa

Harjoituksen virallinen tiedote

Ampumaharjoitus 1 on Maanpuolustuskorkeakoulun johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksen suunnittelema ja johtama harjoitus, joka liittyy kadettien sotatieteellisiin ja sotilasammatillisiin opintoihin ja mahdollistaa eritasoisten johtamisoikeuksien näyttökokeiden antamisen.

Lue koko tiedote Maanpuolustuskorkeakoulun sivuilta.

Lepo!

Tutkimustoiminta Ampumaharjoitus 1:ssä keskittyy tänä vuonna kadettien ja harjoitukseen osallistuvien joukkojen jaksamisen ja palautumisen tutkimukseen. Useissa johtamisen alan tutkimuksissa on todettu, että hyvän johtamisen edellytyksenä on osaavat ja ammattitaitoiset johtajat, joiden kyky ja taito palauttaa itsensä työnsä stressaavista kuormitteista on myös ammattitaitoista. Vanha hokema, että ”kuolema kuittaa univelat” ei enää ole mestyvän toimintakyvyn taustalla. Ampumarahjoituksen kolmeksi teemaksi on valittu ”Kouluttajuus – Palvelusturvallisuus – Huolto”.

Tämän kolmikannan osaaminen sisältää oleellisena osana kadettien ja muiden harjoitukseen osallistuvien kyvyn ja taidon osata luoda palautumisen ja levon kautta edellytykset menestyksekkäälle harjoittelulle. Harjoituksen äärimmäisissä olosuhteissa juuri palautumisen ja levon hetkien menestyksekäs hyödyntäminen takaa kolmikannan onnistumisen. Erikoisjoukkoja käsittelevissä muistioissa ja tutkimuksissa kansainvälisillä foorumeilla korostuu ajatus ”unesta aseena”. Tämä tarkoittaa, että paineesietoiset ja fyysistä sekä henkistä rasitusta kestävät ja sietävät taistelijat osaavat myös itsensä huoltamisen, kokonaisvaltaisen psyko-fyysisen ja ettisen palautumisen. Uni ei pelkästään ole fysiologinen tosiasia, vaan myös taito, jota voi harjoitella eri olosuhteissa. Pakkanen, lumi ja pimeä luovat nukkumisen haasteen lämmitetyissä tiloissa tottuneille länsimaisille ihmisille.

Harjoituksen tutkimustoimintaan osallistuvat Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksen tutkijat, Lapin yliopiston johtamisen alan tutkijat sekä puolustusvoimien Urheilukoulun tutkijat. Tutkimuksen mittaukset käsittävät sekä fysiologisia että kulttuuris-käytänteitä koskevien aineistojen keräämistä. Amatöörin ja ammattilaisen erottaa myös kyky ja taito hyödyntää vapaa-ajan ja levon olosuhteet. Ampumaharjoituksessa kyseiset olosuhteet ovat erityinen haaste.

Everstiluutnantti Aki-Mauri Huhtinen, johtamisen professori

Paukkuja pakkasella

98. kadettikurssin kadetteja.

98. kadettikurssin kolmas päivä Vuosanka 2013 –harjoituksessa käynnistyi kirpeässä -22 asteen pakkasessa. Kurssin toisella puolikkaalla oli ohjelmassaan räjäytysharjoitus, jonka tavoitteena oli harjoittaa kadetteja räjäytystyössä ja antaa edellytykset puolustusvoimien räjäyttäjän oikeuksien saamiselle. Räjäyttäjän oikeuksilla puolustusvoimien kantahenkilökuntaan kuuluva saa monen asian ohella johtaa harjoituksia, joissa räjäytetään esimerkiksi kiviä, puita tai metallia.
 

Kadetti sinkotuliasemassa.

Oma aamuni alkoi usean vaatekerroksen pukemisella kylmenneen lämpötilan takia. Kerrospukeutuminen on yllättävän vaikea taito, eivätkä vääpelit/äidit mussuta aiheesta turhaan. Viime vuoden harjoitus oli omalta osaltani hyvin opettavainen, mutta onneksi taitoa ei tarvinnut hakea kantapään kautta, mikäli pari kuukautta tunnottomana viihtynyttä isovarvasta ei lasketa.
 
Ennen harjoitusta kurssimme jaettiin kolmen hengen työryhmiin, joissa tulemme toimimaan enemmän tai vähemmän koko harjoituksen ajan. Oma työryhmäni sai päivän räjäytysharjoituksessa tehtäväkseen hävittää polttamalla dynamiittia. Emme siis varsinaisesti räjäyttäneet mitään, mutta puolustusvoimien pysyväisasiakirjoissa määritettyjen varomääräyksien mukaan räjähteiden hävittäminen polttamalla lasketaan räjäytystyöksi. Muut työryhmät valmistelivat ja räjäyttivät erilaisia miinoja ja panoksia, ja osa muotoili itse omat räjähteensä haluttuun muotoon.
 

Ammunnan varohenkilöstöä.

Oman ryhmäni osalta räjäytystyön tavoitteeseen päästiin, eli kaikki saatu räjähdysaine saatiin hävitettyä asianmukaisesti. Valitettavasti muutkin ryhmät suoriutuivat erinomaisesti toimissaan ja kolmikkomme näki vain häivähdyksen paremmasta huomisesta. 

Harjoituksen johtanut kapteeni totesi olevansa varsin tyytyväinen kadettien toimintaan ja yleisilmeeseen mutta ensi yrittämällä räjähtämättä jääneen putkiraivaimen takia vannoi ruoskivansa itseään tulevan yön pimeydessä. Olen lähes varma, että itsensä ruoskiminen on epämiellyttävää, joten yritän kadettiaikana imeä mahdollisimman paljon oppia työelämää varten. Tämä edellyttää opetuksen aktiivista seuraamista varsinkin harjoituksissa, joissa käsitellään räjähtäviä aineita.

Ampumasektoria.

Kadettialikersantti Oskari

Opetusammunta

Tänään olimme osastomme kanssa kapteeni Suokkaan johtamassa opetusammunnassa. Aamupäivä meni rastikoulutuksen parissa, jotka liittyivät ammuntojen valmisteluun ja toteuttamiseen. Iltapäivällä seurasimme ammunnan seuraajaosastona. Aamupäivä meni yllättävän nopeasti ja hyvillä mielin, sillä aiheet olivat tulevia päiviä tukevia. Saatiin hyvät pohjat ammuntojen nopeaan ja varmaan valmisteluun.

Iltapäivän osio oli omasta mielestä hieman turha, sillä uutta oppimista ei juuri tapahtunut. Kun joukko on kokonaisuutenaan ampunut useita ammuntoja ja toiminut monissa toimihenkilötehtävissä, ei pelkästä sivusta seuraaminen tuonut mitään uutta tietoa. Ainoat havainnot mitä saattoi seuraajaosaston paikalta tehdä, oli edessä olevan partion ampumatarkkuus ja asemasta poistuminen. Kokonaisuutena päivästä jäi hyvä mieli ja pieni määrä uutta tietoa tukan juuressa. Jännitys tulevaan ammuntaan on taas hieman vähentynyt.

Kadetti Aleksanteri Sirén

Vuosankamarssi 14.1.2013

Tänään oli ensimmäinen päivä kadettien Vuosangan ampumaharjoituksessa moottorimarssin jälkeen. Ilmassa oli jo sunnuntai-iltana suuren urheilujuhlan tunnelmaa, kun osa alkoi valmistautua seuraavan päivän marssiin suksien huollon tai itsetutkiskelun merkeissä. Ilma hemmotteli kadetteja, kun aamulla auton mittarissa oli ainoastaan -6 astetta. Voidaan siis todeta ilman olleen kaunis kuin kuhmolainen morsian. Olosuhteet ja puitteet olivat siis kunnossa.

Aamulla lähdimme aselajiryhmittäin liikkeelle aika-ajojen perusteella huolto- sekä ilmatorjunta-aselajin lähtiessä paalupaikalta ja rajavartiolinjan pitäessä perää. Marssi alkoi kevyellä n. 10 kilometrin alkutaipaleella. Osa linjoista tunnusteli matkaa pidemmänkin tovin ja muuan kenttätykistöopintosuunnan taistelija tarjosi erinomaisen esimerkin miten ei tule pukeutua marssille. Lopputuloksena oli huhujen mukaan lämpöuupumus. Eräs nimeltä mainitsematon rajavartio-opintosuunta paranteli asetelmiaan joidenkin puheiden mukaan lähes maailmanennätysvauhtia. Puolustukseksi täytyy sanoa, että kyseessä olivat ainoastaan maailman nopeimmat 98. Kadettikurssin opiskelijat.

Alkulämmittelyn jälkeen oli ohjelmassa pakollinen lounastauko. Tarjolla oli valtion maittava ateria. Pitkään ei ehditty lounasta nautiskelemaan, koska taivalta oli vielä reipas 20 kilometriä luonnonkauniissa Vuosangan puuhamaassa. Matkaa jatkettiin ja ahkiomiestä vaihdettiin, pois lukien ilmatorjuntaopintosuunnan ahkiomies, joka ei suostunut antamaan ahkiotaan kovista suostutteluista huolimatta. Kyseinen henkilö mieltyi ahkion ergonomisuuteen ja hinasi hienosti pulkan maaliin saakka. Omien sanojensa mukaan ”kyseessä oli erittäin kova suoritus. Olisin vajonnut hypotermiaan ilman rakasta ystävääni”.

Reilun kympin jälkeen oli jälleen vuorossa mehupiste. Tämän välin painoi kovalla tarmolla erityisesti jääkäri-pst-opintosuunnan b-ryhmän taistelijat, jotka pääsivät näkemään mehupisteellä jopa vilauksen latua avanneen rajavartio-opintosuunnan jälkikärjestä. Tämän jälkeen rajavartio-opintosuuntaa ei luonnollisesti havaittu kuin vasta saunalla.

Kaikki linjat pääsivät hienosti maaliin. Matkan aikana tappioita tuli kadeteille ainoastaan yksi taistelija, joten kurssi selvitti marssin hienosti. Vaikka kyseessä ei ollut kilpailu, mainittakoon rajavartio-opintosuunnan selvittäneen reilun 30 kilometrin siirtymisen aikaan 5 tuntia 50 minuuttia ollen luonnollisesti ensimmäinen ryhmä. Erinomaista yhteishenkeä osoitti johtamisjärjestelmäopintosuunta, joka ei useista pyynnöistä huolimatta suostunut antamaan ahkiotaan pois selvittäen tiensä ehkä hieman yllättäen saunalle.

Kokonaisuutena päivä oli positiivinen kokemus, joka varmasti yhdisti kurssihenkeä ja aselajiylpeyttä. Kyseessä oli oikeastaan ensimmäinen opintosuunnan kesken toteutettu tehtävä, jonka aikana oli havaittavissa kuittailua hyvässä hengessä. Itse voin sanoa olevani ylpeä oman aselajin taistelijoiden lisäksi koko kurssin miehistä. Hyvää työtä 98. kadettikurssi!

KAD Vainikka, 98. Kadettikurssi, Rajavartio-opintosuunta

Kadettien oppimisympäristö Vuosankaan

Lipunnosto 13.1. illalla

Kadettien oppimisympäristö on seuraavat viikot Kainuussa. Santahaminassa opiskeltu teoria, sekä sotilaspedagogiikan että johtamisen osalta, syvenee käytännöksi Maanpuolustuskorkeakoulun ampumaharjoituksessa Vuosangassa.

Oppimisympäristön ”siirtäminen” toiselle puolelle Suomea ei ole mikään pikku juttu. Vaikka ampuma-alue on olemassa, on sinne luotava harjoituksen vaativa tuki- ja huolto-organisaatio sekä siirrettävä kaikki harjoituksessa tarvittava materiaali. Koulutusmateriaalin siirtoon tarvitaan useita rekkakuormia, sillä kadetit johtavat yhteensä 162 erilaista taisteluammuntaa.

Harjoituksen pääteemat ovat kouluttajuus, palvelusturvallisuus ja huolto

Kadettien opinnot tähtäävät asevelvollisten kouluttajan tehtävään. Tehtävän valmiudet saavutetaan sotatieteiden kandidaatin opinnoissa, joissa yhdistyy sotatieteelliset ja sotilasammatilliset opinnot. Tässä harjoituksessa kadeteilla on mahdollisuus kehittyä kouluttajina kokeneiden opettajien ohjauksessa. Painopiste on kadettien suunnittelemissa, valmistelemissa ja johtamissa taisteluammunnoissa. Oppiminen on keskiössä.

Palvelusturvallisuuden merkitys korostuu harjoituksen toimintaympäristön myötä. Pitkäkestoinen harjoitus talviolosuhteissa asettaa aivan erityiset haasteet. Kouluttajan on osattava huolehtia sekä omasta, että ennen kaikkea kouluttamansa joukon toimintakyvystä. Ammunnat on toteutettava turvallisesti ohjeiden ja varomääräysten mukaisesi. Kaikkien harjoituksessa toimivien on ymmärrettävä, että palvelusturvallisuudesta ei voida tinkiä missään toiminnoissa.

Huolto on nostettu yhdeksi pääteemaksi, jotta kadetit sisäistävät se merkityksen. Joukon toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja koulutuksen mahdollistamiseksi on huoltoon panostettava. Se kuuluu erottamattomana osana koulutustapahtuman johtamiseen. Käytännön toimenpiteet esimerkiksi koulutusmateriaalin huoltamiseksi on opettava ja huoltotoimenpiteet valvottava.

Oppimisympäristö Vuosangassa luo kadeteille erinomaiset edellytykset oppimistavoitteiden saavuttamiselle ja niiden myötä kouluttajana harjaantumiseen. Toivotan kaikille oppimisen iloa!

Harjoituksen johtaja

Eversti Petteri Rokka

Vuoden 2013 ampumaharjoitus 1 on alkanut!

Kirjoitan tätä aloitusblogia Vuosangan ampuma-alueen johtolassa aamupalan syöneenä auringon vielä viipyessä jossakin talvisen horisontin takana. Vuosanka sijaitsee noin 70 km Kajaanista koilliseen, 45 kilometriä Kuhmon keskustasta pohjoiseen ja 40 km Vartiuksen raja-asemalta länteen. Osa huollon henkilökunnasta saapui alueelle eilen, samoin Maanpuolustuskorkeakoulun (MPKK) ammuntojen valvojat - opettajat. Opettajat ovat juuri siirtyneet "opetusammunnan" ampumapaikalle ja räjäytyspaikalle valmistelemaan tulevia ammuntoja sekä Vuosanka-vaellusta.

Tämä ampumaharjoitus on MPKK:n johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksen suunnittelema harjoitus, johon osallistuu noin 350 sotilasta parin viikon ajan; kaksi kadettikurssia, henkilökuntaa useasta joukko-osastosta ja varusmiehiä Kainuun prikaatista. Harjoituksen tärkein opetuskohde on vanhemman kadettikurssin, 98.kadettikurssin maasotalinjan, johtamat ryhmän taisteluammunnat. Näissä ammunnoissa nuoremman kadettikurssin, 99.kadettikurssin, kadetit harjoittelevat tulitoiminnan valvojina ja toimivat myös ampuvana joukkona. Myös kolme varusmiesryhmää osallistuu kadettien ammuntoihin ampuvana joukkona.

Ennen kadettien johtamia taisteluammuntoja kadeteille järjestetään Vuosanka-vaellus, räjäytysharjoitus, opetusammunta, talvikoulutusta ja hiihtotekniikkaharjoitus.

Vanhempi kadettikurssi on parhaillaan siirtymässä Helsingistä Vuosankaan autoilla ja osa ilmavoimien tukemana lentokoneella. Kun kadetit saapuvat ampuma-alueelle iltasella niin aloitamme harjoituksen yhteisellä tilaisuudella - nostamme Suomen lipun lipputankoon perinteisin menoin.

Harjoituksen valmistelija majuri Pasi Väätäinen