1. helmikuuta 2013

Tiedot, taidot ja asenne - oppiminen ratkaisee


Upseeri on moniosaaja. Kadetista alkaen tehtävät vaihtelevat erilaisissa toimintaympäristöissä ampumaharjoituksen tehtävistä itsenäisyyspäivän juhliin presidentinlinnassa. Ampumaharjoituksessa kadetilta odotetaan osaamista yksittäisenä taistelijana tai ammunnan toimihenkilönä. Itsenäisyyspäivän juhlissa puolestaan kadetin oletetaan esiintyvän tyylikkäästi ja osaavan keskustella sivistyneesti. Upseerikoulutuksen tulee antaa perusteet näihin varsin erilaisiin tietoihin ja taitoihin asennetta unohtamatta.



Vaikka ampumaharjoitus näennäisesti painottuukin ammatillisiin taitoihin, on kaiken toiminnan ja oppimisen taustalla sotatieteelliset teoriat ja opinnot. Taisteluammunta on ennen kaikkea oppimistapahtuma, jossa pyritään mahdollisimman todenmukaisissa oloissa kouluttamaan taistelijoita ja johtajia.

Koulutus pohjautuu sotilaspedagogiikan perusopinnoissa opiskeltuihin oppimisen teorioihin sekä kouluttajana ja kasvattajana toimimisen perusteisiin. Kyse ei ole mekaanisista suorituksista vaan oppiminen edellyttää sekä kouluttajalta, että koulutettavalta vuorovaikutusta. Kouluttaja pyrkii opettamaan ja koulutettava oppimaan. Molempien asennoituminen oppimistapahtumaan ratkaisee pitkälti lopputuloksen.


Taisteluammunta edellyttää johtamista ja johtajuutta. Kadettien palautekeskustelujen yhteydessä ammunnan onnistumista edistäneiksi tekijöiksi nousivat usein luottamus, ilmapiiri sekä toiminnan vapaus. Muita onnistumista edistäneitä tekijöitä olivat mm. tehtävänantojen selkeys, selkeä vastuunjako sekä toiminnan harjoittelu etukäteen. Vastaavasti negatiivisesti vaikuttaneiksi tekijöiksi koettiin mm. epäselvät vastuut, toiminnanvapauden puute sekä epätietoisuus toiminnan vaiheesta. Kaikkia noita asioita on käsitelty johtamisen opinnoissa, mutta teoreettinen ymmärrys ei aina konkretisoidu käytännön toiminnaksi. Harjaantumisen ja oppimisen kautta yksilö voi kuitenkin kehittyä myös johtajana.


Taisteluammunta pyritään aina sitomaan ampuvalle joukolle tyypilliseen tilannekehykseen. Taktiikan opinnoissa kadetit ovat perehtyneet komppanian käyttöperiaatteisiin ja toimintaan. Taisteluammunnassa ammunnan johtajan tulee kyetä suunnittelemaan, miten ryhmän toiminta liittyy laajempaan kokonaisuuteen oppimista mahdollisimman hyvin palvelevalla tavalla.

Ammunnan järjestelyt ja maalitoiminta tulee suunnitella niin, että koulutettavan joukon johtaja pääsee tekemään päätöksiä ja johtamaan ryhmäänsä taisteluteknisesti oikein. Käytännön harjoittelu auttaa myös ymmärtämään sitä, miten joukon suorituskyky on kiinni toimintakykyisistä yksilöistä. Kartan äärellä piirretty lennokas nuoli muuttuu ampumaharjoituksessa yksilöiksi, joiden hiihtotaidossa on paljon parannettavaa ja pimeä hidastaa joukon liikettä entisestään.


Sotatekniikan opinnot antavat perusteet ymmärtää erilaisten aseiden ja muiden sotavarusteiden suorituskykyä ja käytettävyyttä erilaisissa tilanteissa. Taisteluammunnassa on mahdollisuus kokea käytännössä miten paikkatiedon perusteet muuttuvat ampumakäskyssä vaara-aluepiirrokseksi tai miten singon ontelolaukaus oikeasti läpäisee panssarin.

Toisaalta sää ja olosuhteet osoittavat, että tekniikka voi olla myös haavoittuvaa. Akut tyhjenevät kylmässä nopeasti, jolloin maalilaitteet tai radiot lakkaavat toimimasta. Myös käyttäjä vaikuttaa teknisen välineen toimintaan. Singon pimeätähtäin mahdollistaa ampumisen pimeällä, mutta jos ampuja taitamattomuuttaan saa tähtäimen huuruun, ei tekniikasta ole välitöntä hyötyä.


Maanpuolustuskorkeakoulun ampumaharjoitus ei ole pelkästään kadettien oppimista varten, vaikka kadetit toki ovat pääkohderyhmä. Myös kadettien opettajat ja harjoituksen johtajakin ovat oppineet jotain uutta. Muiden joukko-osastojen kouluttajat ovat tukeneet kadettien opetusta ja tuoneet mukanaan omien joukko-osastojensa hyviä käytänteitä. Näitä käytänteitä ja toimintamalleja on voitu jakaa keskusteluissa sekä havainnoida myös käytännössä.

Kadetit valmistuvat aikanaan pääosin asevelvollisten kouluttajiksi ja kasvattajiksi. Kainuun Prikaatin tuki harjoitukselle on mukana olleiden varusmiesosastojen kautta tarjonnut kadeteille myös mahdollisuuden harjoitella varusmiesten kouluttamista. Varusmiehet ovat myös osaltaan erilaisissa tukitehtävissä luoneet edellytykset hyvin toimivalle oppimisympäristölle. Huolto ja muut tukitoimet pitävät harjoituksen käynnissä.


Kiitän kaikki harjoitukseen osallistuneita, Kainuun Prikaatia sekä harjoitusta tukeneita joukko-osastoja hyvin onnistuneesta harjoituksesta. Samalla toivotan kaikille turvallista kotimatkaa eri puolille Suomea.

TULI SEIS - patruunat pois, harjoitus on päättynyt.

Harjoituksen johtaja
Everstiluutnantti    Mikko Soikkeli

31. tammikuuta 2013

Viimeiset hetket Vuosangassa



27.–28.1.2013 0600-2300


Edellinen viikonloppu lähti hyvin käyntiin vaihtaessamme työtehtäviä kurssin sisällä. Ensimmäisellä viikolla tulitoiminnan valvojan tehtävissä toimineet ja näyttökokeita suorittaneet siirtyivät ampuviin ryhmiin ja ampuvista ryhmistä siirryttiin tulitoiminnan valvojiksi. Vaihto onnistui mallikkaasti ja uudet tulitoiminnan valvojat aloittivat valmistelun tulevan viikon ammuntoja varten.



Lauantai oli tarkoitettu meidän kurssille huoltopäiväksi, jolloin oli tarkoitus levätä ja rauhoittua maastoharjoituksen puoliväliin pääsyä. Lauantai-illasta sain ylimääräisen tehtävän toimia varoupseerin apulaisena yhdessä toisen kadetin kanssa – aikainen herätys ja vastuullinen tehtävä Johtolassa. Tehtävänä oli avustaa varoupseereita heidän toimissaan ja päivystää yöllä varsinaisten varoupseerien levätessä. Tehtävä oli vähäisten yöunien (2h & 4h) jälkeen kuitenkin hyödyllinen, koska näin pääsimme näkemään, miten ammuntoja johdetaan käytännössä ihan ylhäältä asti. Tehtävää jatkoin sunnuntaista aina tiistai-aamuun kello viiteen, jolloin vastuu siirtyi seuraaville apulaisille.

29.1.2013 0600-2300


Tiistaina jatkoimme työryhmämme S9 kanssa kohti rakennettua aluetta ja harjoittelemaan taistelua rakennetulla alueella (TRA). Ammunnat olivat mielenkiintoiset ja pääsimme harjoittamaan aiemmin opittuja AKE:tuksen (asutuskeskustaistelu) toimintatapoja maastossa. Sen lisäksi pääsimme ampumaan uudenaikaisella lisälaitteistolla: Punapistetähtäin Aimpoint, Aco, jne. Hieno päivä ja pääsin toimimaan iltavedossa myös ryhmänjohtajana sekä harjaannuttamaan johtamistaitojani. Ensi kertaa pääsin myös harjoittelemaan maaston valaisua valopistoolin avulla, mikä oli myös hyvä harjoite siitä miten toimia pimeällä.

 30.1.2013 0600-2300


Torstaina puolestaan pääsimme kokeilemaan sissitoimintaa ja tiedusteluammuntoja. Ideana oli hiihtää tiedustelemaan tehdä tuliylläkkö ja irtautua taistelusta nopeasti pois. Kaikki tämä toiminta suksien kanssa. Tämä oli hyvä harjoite siitä, miten suksien kanssa on jo 70 vuotta sitten toimittu maastossa ja tämä on sotilaan perustaitoja osata. Ahkio tuli myös tutuksi suurimalle osalle ja olihan se perhanan raskasta kuljettaa haavoittunutta, mutta tässä harjoitus teki mestarin ja viikon hiihtelyn jälkeen toiminta alkoi luonnistua. Päiväämme piristi myös Yliluutnantti Isorannan pitämä ”välipala”-koulutus, kuinka suksilla varustettua taistelijaa voi hinata moottorikelkan perässä ns. hiihtohinauksella. Mielenkiintoinen kokemus, vaikka kaatumisia tuli aika ajoin.

 
31.1.2013 0600-1400


Viimeisenä ammuntana oli tiedusteluryhmän tuliylläkkö. Ideana oli hiihtää vihollisen oletettuun suuntaan väijyttää maalit ja irtautua takaisin lähtöpisteelle. Mielestäni tämä oli viikon paras meille järjestetty ammunta kaikkine järjestelyineen ja myös ammunnan johtajan asenteen vuoksi.  Ammuntojen päätyttyä oli edessä ammuntojen purkaminen ja meidän osalta autoimme viimeisen ammunnan maalitaulujen purkamisessa, johon hurahti muutama tunti. Purkutoimenpiteiden jälkeen alkoi matka kohti majoitusta pakkaamista maastoharjoituksen viimeisenä kokonaisena päivänä. Kohta tämä harjoitus on ohi ja olemme matkalla takaisin ”satujen saarelle”.

Kadetti Manolis Huuki 99.Kadettikurssi

Tiedote: Vuosangassa kehitettiin kadettien ja henkilökunnan osaamista


Ampumaharjoitus 1 lähestyy loppuaan. Harjoituksen viimeiset kadettien johtamat taisteluammunnat toteutettiin tänään. Jäljellä on enää harjoituksen purku- ja huoltotyöt ennen kotimatkalle lähtöä. Kolmen viikon tiivis harjoitus on saatu päätökseen suunnitellusti.

Lue tiedote kokonaisuudessaan www.maanpuolustuskorkeakoulu.fi

Vierailijana Vuosangassa


Olisipa joka aamu yhtä helppoa valita mitä laittaa päälle töihin - maastopuku oli mukava pukea päälle taas muutaman vuoden tauon jälkeen. Kolme päivää Vuosangassa oli tervetullutta vaihtelua toimistotyöntekijälle. Matkalla Kajaanista Vuosankaan oli aikaa jättää Helsingin kiireet taakse ja nauttia tykkylumisesta Kainuun metsämaisemasta.

Vaikka sainkin majoittua sisätiloissa, olin tyytyväinen kun pakkaslukemat pysyivät -10 asteen lämpöisemmällä puolella. Kai sitä on iän myötä tullut vuosi vuodelta aina vaan mukavuudenhaluisemmaksi - ja viluisemmaksi. Tänä talvena ei ole valitettavasti tullut ulkoilutettua edes suksia, joten ulkoilmassa olo on jäänyt vähiin. Raitisilmamyrkytys oli siis odotettavissa, eikä unettomuudesta tarvinnut kärsiä.

En kuitenkaan muistanut miten ulkoilma nälättää ja janottaa (vai johtuuko se maastopuvusta...). Aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. Nälkä hiipi vatsaan säännöllisesti kun taas toimistotöissä pärjää paljon vähemmälläkin. Onneksi huolto toimi. Kumma miten sitä ehti oppia uuden ruokailurytmin parissa päivässä - kuinkahan kauan menee oppia takaisin normaaliin… Nyt ainakin yhden normaalin toimistopäivän kokemuksella vatsa on vielä leirirytmissä.

30. tammikuuta 2013

Kainuun talvimaisemissa

Vauhdin hurmaa.


Vääpelinä Vuosangassa….



Vääpeli koneella.
”Kyllä, kyllä tottakai onnistuu, tuon sitten tullessani.” Vieressäni istuva kadetti katsoo minua kysyvästi: ”Herra pursimies ovatko tällaiset puhelut yleisiä?”, puhelimen soidessa jo kymmenettä kertaa matkalla Kajaanista Vuosankaan, johon vastaan: ”Joo, tosin joskus saattaa soida parikymmentä kertaa tällä matkalla.”

28. tammikuuta 2013

Talvikoulutusta Jääkäriprikaatista

Sanomalehtiä saappaaseen ja muita jippoja

Kosteudenpoistajat saappaisiin.
Kadettien ampumaharjoituksessa pidettiin myös talvikoulutusta kahtena sunnuntaina. Harjoituksen kesto oli neljä tuntia osastoa kohti ja yleisenä aiheena oli sotilaan toimintakyvyn ylläpitäminen talviolosuhteissa. Koulutuksessa käsiteltiin pukeutumista, rutiineja, majoittumista, taukopaikan järjestelyjä, nesteen ja ravinnon merkitystä sekä lopuksi kokkailtiin nautaa punaviinikastikkeessa trangialla.

Yhden nallin tarina - matka sinne ja jonnekin... (osa 2/2)

Ykkönen varastossa.
Tämä on jatkoa tarinan ensimmäiselle osalle.

Joko…joko…nyt…Kypärässä - vihdoinkin perillä. Aamulla herätys oli jo kuudelta ja välittömästi saimme komennuksen vihreään laatikkoon, joka salvattiin heti meidän jälkeen suurella varmuudella. Matkalla oletan, että kävimme ainakin Lauttajärvellä, Kaivossa, H-uralla, Johtolassa ja Salmisessa - miksiköhän niinkin monta taukoa matkan aikana? Luulen, että ohimennen ehdin näkemään ainakin Herra VIUHKAN aamulla ennen liikkeellelähtöä…olipa se iso, linjakas ryhti ja suuri silmä!

Kadettiketju ei pakkasessa kalise!


Toista viikkoa käynnissä oleva Vuosangan ampumaharjoitus on perehdyttänyt kahta kadettikurssia sotilasammatilliseen maailmaan mutta myös yhteistoimintaan keskenään. Harjoitus on ainutlaatuinen nuorimman ja vanhemman kadettikurssin toimiessa yhdessä ammuntojen johto-, varo- ja toimihenkilöinä, että myös ampuvana osastona. Asiaa voidaan katsoa pienenä simulaationa tulevasta työelämästä, johon jokainen kadetti tähtää opiskelujen loppuessa. Vuosangan harjoitus tarjoaa myös tilaisuuden kurssien tutustua toisiinsa hyvin läheisellä tavalla ja Santahaminassa alkanut kasvatus jatkuu myös ammuntojen ohessa. Yhteinen kanssakäyminen luo pohjaa näin kadettikurssien väliselle siteelle ja valmistaa nuorinta kurssia osaksi kadettiketjua.

27. tammikuuta 2013

Leiriytyminen maastossa & lepo

Majoitusteltalla.
Ensimmäinen viikko on kulunut ja viikonloppu saapunut jokaisen Vuosangassa olevan kadetin keskuuteen. Kahden viikon harjoituksesta on laskelmieni mukaan hieman alle puolet jäljellä. Säät ovat hellineet meitä ja lämpömittari on juuttunut kymmenen asteen tuntumaan – ei tietoakaan aikaisempien vuosien yli -20c pakkasista, jossa on koeteltu ”simppujen” pakkasensietokykyä ja vaadittu Talvisodan henkeä ja CDH:ta selviytymiseen. Huhun mukaan koulumme sääkone on epäkunnossa, jonka takia säät ovat olleet näinkin hyviä simpuille toimia.

Yhden nallin tarina - matka sinne ja jonnekin... (osa 1/2)

Ykkösen tatska.
Synnyin Forcitin Vihtavuoren tehtaalla syyskuun viidentenätoista päivänä vuonna 2012. Piakkoin huomasin, että minua tarkasteltiin kovin usein varastotyöntekijöiden hellissä käsissä. Syntymääni liittyen sain ensimmäiseksi tatuoinnikseni Detonator 25 ms uudella laserpolttotekniikalla. Tuon päivän jälkeen kaikki ovat kutsuneet minua numero Ykköseksi. En ole vielä tänäkään päivänä täysin varma miksi sain tuon tittelin- enhän ole vielä ansioitunut juuri missään.

Tonneittain ruokaa

Kenttäkeittimessä kiehuu.
Aamu aloitetaan leppoisasti klo 3.30. Hapuillaan pimeästä tuvasta ulos herättämättä muita tuvan asukkeja. Aamulla  autoa ajaa se jonka silmät parhaiten havaitsee liikettä. Se jonka silmät havaitsevat sen, kun vesi kiehuu, aloittaa puuron keiton. Samaan aikaan toinen toimii kahvin tarjoilijana.
Aamupalan jälkeen aloitetaan lounaan valmistelut, jossa riittää haastetta. Lounas pitää saada ampuma- paikoille, joita meillä on muonitettavana yhdeksän kappaletta. Ja tietysti Johtolassa on oma ruokalinjasto siellä ruokaileville. Oman haasteensa tuo ruoan kuskaaminen ampumapaikoille, koska eri ampumapaikoilla on eri ruokailuajat. Kuskit tulevat kolmen viikon aikana ajamaan n 2200 muonakilometriä. Tämän harjoituksen säät ovat hellineet kokkeja. Viime vuoden hyytävät pakkaset ja jäätyneet vesijohdot ovat vain kultaisia muistoja.