Kuvien kertomaa

99. kadettikurssi

Silmät auki - suu kiinni

 Aamu alkaa autoillen

Ampumaharjoituksessa on oltava tarkkana. Kaikessa. Aamusta alkaen.
Asian tärkeyden sain taas kohdata tiedustellessani aamuista kimppakyytimahdollisuutta henkilökunnan majoituksesta Johtolaan.. ”Oletko menossa johtolaan?”, tiedustelin lajitoverilta. ”Olen”, kuului vastaus. ”Mahtuuko kyytiin?” ”Juu, toki”, kuului ystävällinen vastaus.
Hienoa! Ei kun reppu selkään ja ulos pakkaseen.Toteamaan, että ei siellä mitään autoa ole. Juu, kyllä työtoverikin oli menossa Johtolaan. Toki autoonkin sopii. Kunhan ensin löydetään joku, jolla sellainen on. Tarkkuus kaikessa: ei ollut puhetta autosta, vaan määränpäästä ja samaan kyytiin sopimisesta. Loppupäivän päätin sitten liikkua suksilla.

Vuosanka 99. Kadettikurssin silmin: Torstai 24.1.2013

0620-0800

Päivä lähti käyntiin valmisteluilla päivän ammuntoja varten. Ensiksi tie vei kohti taisteluvälinevarastoa, josta haimme päivän ammuntaa varten tarvittavan aseistuksen ja varustuksen. Aamulla valmistelimme mm. ammunnoissa tarvittavat raskaan- ja kevyen kertasingon sisäpiippuaseet (ko. aseet ampuvat kiväärikaliiperisen aseen patruunan piipusta) puhdistamalla ne aseöljystä. Saimme aseet huollettua ja tehtyä juuri kun ampuva osasto saapui ampuma-alueelle. Valmistelut valmiina valmistauduimme toimintaan.

98. kadk torstai

22.1.2013 klo 22.00 oli ampumakäsky seuraavan päivän ammuntaan valmis. Mielikuvaharjoittelut oli tehty ja ammunnan kulku käyty läpi kymmeniä kertoja. Kävin nukkumaan levollisin mielin. Kyllä se hyvin menee.

Vuosanka 99. Kadettikurssin silmin: Keskiviikko 23.1.2013

0600-0930

Aikainen herätys ja matka vei työryhmämme kohti Johtolaa ja palautetilaisuutta tiistain Tulitoiminnanvalvojan (TTV) tehtävistä. Tapaamisen tarkoitus oli johdetusti tehdä rakentava palaute omasta toiminnasta ja ammunnan johtajien toiminnasta tiistain ammunnoissa. Lisäksi ammuntojen valvonut kapteeni antoi oman palautteensa edellisestä päivästä: jokainen työryhmästämme sai hyväksytysti läpi tulitoiminnan valvojan tehtävät tuolta päivältä – toimintamme oli siis ollut oikeaoppista ja turvallista vaikkakin pientä parannettavaa oli joissain vaiheissa. Tämä on kuitenkin ymmärrettävää, kun kyseessä oli uusi asia jokaiselle meidän työryhmässä. Aamusta jäi kuitenkin hyvä mieli, ”koe” läpäisty ja oma toimenkuva oli onnistunut.

Hyvä on kävellä kun tie on aurattu

Nukuin yöni hyvin. Saatoin nähdä unia mutta en tarkasti muista mitä. Jotakin kotiasioita siinä oli. Valtaosa majoituksemme väestä oli jo lähtenyt aamupalan kautta ampumapaikoille kun ajoin parransänkeä ja toljotin peilistä nuutuneita kasvoja. Aamupalalla oli herkkuani, puuroa, jota en normiaamuna kotona tee vaan tyydyn laiskuuttani vain kahviin. Mutta täällä aamupala on valmiina linjastossa niin kuin päivän lämpimät ruuat ja iltapalakin. Siitä ilahduin.

Vuosanka 99. Kadettikurssin silmin: Tiistai 22.1.2013

 0640

Tiistaipäivä nosti päätään ja klo 0640 alkoivat päivän työnteko. Päivän tehtävä oli toimia 98. Kadettikurssin kadettien ns. ”keskosten” ammunnoissa tulitoiminnan valvojina (tehtävinä mm. valvoa ampujien toimintaa taisteluammunnoissa ja huomauttaa virheistä sekä kouluttaa oikeanlaista toimintaa taistelutilanteessa). Työryhmämme Julie-1 koottiin ennen joulukuuta 2012 kasaan kurssin sisällä ja ryhmämme koko on neljä työryhmän jäsentä, joista jokainen on syksyllä saanut koulutuksen mm. tulitoiminnan (TTV) tehtäviin.

Itselläni on tulenkuvaamisen (räjähdysten, tykistötulen, rynnäkkö/panssarivaunun tykkitulen kuvaaminen pienin räjähdyspanoksin) teorian koe suoritettu hyväksytysti, mutta poissaoloni tulenkuvaamisen käytännön näyttökokeesta kuitenkin esti minua toimimasta muutamassa roolissa – tällaisen ”onnekkaan” sattuman johdosta minun tehtäväni oli toimia tulitoiminnan valvojana 2. partiolle, jonka taistelijat pääsisivät ampumaan ns. ”kovat” Kertasingot (sotilaskäyttöön tehty versio). En ole itse koskaan ampunut ”kovaa” Kertasinkoa, mutta ajatus ammunnan valvomisesta kuitenkin kuulosti mielenkiintoiselta – valvoisin ampujan suoritusta ja voisin antaa palautetta osumasta maalitauluun.

0700-1050

Aamupäivällä pienten valmistelujen (maalitaulujen haku, yleisjärjestelyt) ampuva joukko saapui n. 1h hiihtelyn jälkeen ampuma-alueelle ja aamun ammunnan johtaja piti heille puhuttelun, kertoi ammunnan tavoitteet ja mitä ampuva ryhmä tulisi tekemään. Aamupäivän (päivä) ammunnan johtajana toimi Kadetti Härkönen ja iltapäivän (pimeäammunta) johtajana Kadetti Filatoff – molemmat olivat valmistelleet Sierra-1 (ampuva osasto) ammunnat jo viikkoja aiemmin, mikä näkyi erittäin pätevinä maalitauluina ampuma-alueella (liikkuva panssarivaunumaali, jaster-maalit, jne). Maalilaiteupseerina puolestaan toimi Kadetti Heinänen, joka oli valmistellut maalialueen sekä päivä että yöammuntaan yhdessä muiden kurssilaistensa kanssa 98. kadettikurssilta. Aamupäivän kuviot siis sisälsivät seuraavaa:

1. Vedettiin aseenkäsittelyn (RK, 66 KES, APILAS) kertaava koulutus ampuvalle joukolle – tarkistettiin ampuvan joukon taito ja harjoitettiin jo opittua, jotta ns. ”kovaan vetoon” voitaisiin myöhemmin siirtyä
2. Vedettiin harjoitteluvetona koko ampumareitti läpi, opetettiin ampuvaa ryhmä, miten ryhmänjohtaja mm. johtaa ja toimii radalla ryhmänsä kanssa
3. Siirryttiin aamupäivän ”kovaan vetoon” (lippaat ladattiin patruunoilla) ja toteutettiin ammunnan kovapanosvaihe

Aamupäivä saatettiin päätökseen ja aikaa meni kovaan vetoon n. 50 minuuttia. Tahti oli melko nopea, mutta kuitenkin rauhallinen, jotta ampuvalle osastolle jäi lounastaukoa varten pureskeltavaa palautetta iltapäivän ammuntaa varten. Omakohtaisesti minua hermostutti, miten toiminta tulisi menemään, koska kyseessä oli ensimmäinen TTV-tehtävä minulla Kadettikoulun opiskelun aikana. Opettaminen ja valvominen sinällään ei ole vaikeaa, mutta sotilasorganisaatiossa turvallisuus on yksi peruspilareista etenkin ammunnoissa, minkä takia ampuvalla joukolla sekä TTV:ltä odotetaan yksityiskohtaista toimintaa, jotta ammunnat ovat turvalliset Pohdin aamupäivän toimintaa lounastauolla ja löysin muutamia asioita, joihin tulisin kiinnittämään huomiota. Ammuntoja valvonut kapteenikin vihjaisi, että TTV:n tehtävä ei ole ainoastaan huomauttaa ampuvan joukon tekemistä virheistä vaan samalla kouluttaa ja havainnollistaa ampujille, miten jonkin asian voi tehdä ja miten toimia. Näitä pohdiskeltuani alkoi päivä lähestyä jo kello kahtatoista ja päivän seuraavaa puoliskoa.

1300–1900

Iltapäivän ammuntoja johti Kadetti Filatoff 98. Kadettikurssilta. Iltapäivänä erityishuomiota varustuksessa ja toiminnassa oli mm. pimeän odottaminen ja pimeätoiminnan valmistelujen tekeminen. Osalla ampuvasta joukosta sai itselleen valonvahvistimella varustetun aseen, joilla maaleja voitaisiin ampua. Raskaisiin kertasinkoihin (APILAS) puolestaan kiinnitettiin valonvahvistimet, jotta niillä tähtääminen onnistuisi pimeyden laskeuduttua. Iltapäivän ohjelma oli seuraavanlainen:

1. Harjoittelu valoisalla ja joukon harjaannuttaminen
2. Harjoittelu pimeällä/hämärässä – käytimme myös tässä vaiheessa käsivalaisuraketteja valaisemaan etumaastoa – näin ampuva joukko sai tuntumaa mm. valopistooliin ennen kovaa vetoa
3. Kova veto ja käytimme valoraketteja, joita maaliupseeri ampui ryhmänjohtajan käskystä taivaalle maalien valaisemiseksi.

Iltapäivän ammunta toi siis uuden haasteen mm. sinkoampujille,koska hämärällä tähtäimien läpi on vaikeampi tähdätä tuli heidän tukeutua valorakettien voimaan ja sitä kautta opetella käyttämään sinkoja hämärässä. Päivän viimeinen veto vietiin kunnialla loppuun ja joukon toiminta näytti parantuneen pala palata koko päivän aikana. Opetustavoitteeseen päästiin suurimmalta osalta, ainoastaan pientä pikkutarkkuutta tulisi jatkossa harjoittaa mm. huutoketjussa .

Päivän päätös ja mietteet

Päivä saatiin päätettyä työryhmän osalta n. klo 2100 aikoihin ja hyvin menneen päivän jälkeen pystyi hymyilemään omalle suoriutumiselle. Oma toiminta TTV:nä tuntui parantuneen iltapäivällä ja viimeisessä vedossa viestivälineiden ja toiminta oli sujuvaa ja harkittua. Samaten enää TTV:nä toimiminen ei enää jännittänyt, vaan siitä osasi myös nauttia. Parhaimpana hetkenä pidin illan kovassa vaiheessa tilannetta, jossa useampi käsivalaisuraketti oli ammuttu kuutamotaivaalle ja raketeista lähtenyt savu leijaili ampuvan joukon ympärillä maastossa.

Hiljainen hetki ennen tuli toimintaa usvaisessa metsässä oli mieleenpainuva ja sai jälleen ”simpun” hymyilemään omalle työllensä. Illalla matka vei vielä saunaan, jossa otettiin kunnon löylyt ja juteltiin miten onnekkaimmat ”kovien” Raskaiden ja kevyiden kertasinkojen ampujat olivat onnistuneet. Muutama ammuttu laukaus epäonnistui, mistä tietysti annoimme ampujalle palautetta. Onnekkaimmat saivat Raskaan kertasingon osumalla maalitauluun kuitattua itselleen korvatulpat, mikä onkin sitten panssarintorjuntamiesten perinteitä, mitä kuulin eilen ensimmäistä kertaa. Illan viimeisenä piristyksenä sotilaskodin tädit antoivat kirjoittelevan ”simpun” jatkaa kirjoittelua vielä sulkemisajan (klo 23) jälkeen, mikä piristi mielialaani pitkän päivän jälkeen. Huomenna näemme, onnistuinko TTV:n tehtävissä kuultuani virallisen palautteen. Keskiviikkoa odotellessa!

Kadetti Manolis Huuki 99. Kadettikurssi

Uni ja lepo: taitoja, tapoja ja tekniikoita

Lapin yliopiston johtamisen alan tutkijat - Susan Meriläinen, Joni Pekkala, Tarja Salmela & Anu Valtonen - tutkivat unen ja levon käytänteitä Vuosangassa osana Lepo! –hanketta. Meille uni ja lepo eivät ole annettuja itsestäänselvyyksiä eivätkä universaaleja asioita. Pikemminkin kysymme: mitä ne oikeastaan ovat näissä erityisolosuhteissa? Olemme kiinnostuneita siitä, mitä ne merkitsevät leirin eri toimijoille ja leirin kulun aikana muuttuvissa tilanteissa ja toiminnoissa.

Lähestymme unta ja lepoa sosio-kulttuurisesta näkökulmasta. Tällainen näkökulma auttaa tunnistamaan niitä tapoja, tottumuksia, ajattelumalleja, ihanteita, sääntöjä, normeja sekä materiaalisia ehtoja, jotka usein huomaamatta ohjaavat sitä, miten unta ja lepoa toteutetaan. Tästä näkökulmasta tärkeitä ihmettelyn kohteita ovat muun muassa sellaiset kysymykset kuin ’miksi bussimatkalla herätetään kesken unien?’ tai ’miltä tuntuu aamulla, kun jatkuvasti heräilee kun on liian kuuma tai liian kylmä?’. Entä mistä kertoo se, että toistuvasti puhutaan ’niistä TOSI pakkasista, kun karvalakkikin jäätyi teltan lattiaan’? Tai että 'tämähän on luksusleiri!'

Antropologi Marcel Maussin mukaisesti ajattelemme, että uni ja lepo ovat paitsi biologiaa ja fysiologiaa, myös opittuja kehollisia taitoja ja tottumuksia. Näitä taitoja voi harjoittaa. Voi esimerkiksi kehittää erilaisia kehollisia rentoutumistekniikoita, jos pää pyörii kuin poranterä juuri silloin, kun nukkumatin pitäisi tulla. Ja tottumuksia voi ottaa kriittisenkin tarkastelun kohteeksi. Ovatko ne parhaita mahdollisia palautumisen ja jaksamisen kannalta?

Menetelmällisesti teemme etnografista tutkimusta. Tutkimme siis asioita siellä missä ne tapahtuvat, paikan päällä ja ’sisältä päin’. Elämme viikon verran Vuosangan leirin arjessa tehden havaintoja ja haastatteluja, otamme kuvia, videoimme, jutustelemme ja pidämme kenttäpäiväkirjaa. Tällainen laadullinen tieto auttaa suhteuttamaan Vuosangassa tehtäviä mittauksia leirin sosiaalisiin, kulttuurisiin ja materiaalisiin puitteisiin. Näin saamme monipuolista tietoa siitä, miten uni ja lepo kietoutuvat osaksi johtajuutta ja organisatorisia käytänteitä. Ne toki ovat jo osa niitä - on vain aika ottaa ne tosissaan johtajuustutkimuksessakin.

Ryhmä ”Uni”: Susan, Joni, Tarja & Anu

Ain´ naurain työtäs tee

Nuorukaisten hiihtokoulutus alkoi reippaasti tutustumalla hiihtämisvälineisiin, jotka osa oli ansiokkaasti saattanut liukkaaseen kuntoon lähes maajoukkuetason suksen voitelutiloissa.
Aamun suksisulkeisia muistuttaneen tasapainoilun tapailun jälkeen joukko jaettiin omasta mielestään kehittyneisiin ja haastajiin. Näillä osastoilla lähdettiin tasoryhmäajattelun kulmakiviä noudattaen yhdistämään teoriaa käytäntöön. Sotatieteellisyys siis paiskasi kättä ammattitaidon kanssa. Joillekin isku tosin tuli kirjaimellisesti aseen muodossa vasten kasvoja...

Päivän teemana oli: "Eskimo ei juokse" eli sen verran joukko liikkuu, että lämmin pysyy, mutta hiki ei kastele paitaa. Toimintakyky siis ylläpidetään ja suorituskykyä jopa kehitetään. Tutuksi tuli eri hiihtotekniikat erilaisilla alustoilla, jotka vaihteli hiekoitetusta tiestä, moottorikelkkauraan ja umpihankeen. Ja luonnollisesti jokaisella alustalla oli omat haasteensa - välillä suksi tökki kiviin, toisinaan ei pitänyt ja kolmanneksi ei luistanut.

Aikanaan vastaan tuli mäen harjanne, jossa palautettiin mieliin jo lapsena opitut menetelmät. Hitaasti huipulle ja vauhdilla alas. Ja usein lopussa syöksyttiin kuin tero pitkämäki. Sillä erolla, että nyt se aiheutti naurun remakan kaatujassa ja katsojissa.

Auringon laskiessa länteen jäimme hetkeksi suon laitaan reflektoimaan opittuja asioita ja niiden edelleenopettamista tulevalle lumilautasukupolvelle. Ehtipä joku kaivaa rintataskusta kamerankin ja ikuistamaan punertuvan taivaanrannan lähettääkseen sen kauas kotiväelle saatesanoilla, kuinka ikävää täällä onkaan. Sekin aiheutti taas sykähdyksittäin tapahtuneita pallealihaksen supisteluita ja äännähdyksiä.

Ahkioladun tekemisen ja suksifutiksen aikanakin hymy oli herkässä niin koulutettavilla kuin kouluttajillakin. Päivä oli erittäin onnistunut ja tulevalla viikolla kadetit pääsevät harjaannuttamaan taitojaan siirtyessään aamuisin ammuntoihin, iltaisin pois ja joillakin ampumapaikoilla suorittaessaan taisteluammuntoja.

Ampumaharjoituksen hiihtokoulutuksen opettajat
LitM Jani Vaara, kapteeni Mikko Suihkonen ja majuri Lasse Torpo

Vuosanka 99. kadettikurssin silmin: Maanantai 21.1.2013

Tammikuu 2013 on kulunut nopeaa tahtia 99. ja 82. Merikadettikurssin silmin. Joululomalta palattuamme aikaa paljonpuhutun Vuosangan ampumaharjoituksen alkamiseen oli vain muutama viikko. Esivalmisteluja olimme suorittaneet jo ennen Vuosankaa mm. jakamalla kurssimme työ- sekä ampuviin ryhmiin. Lomien jälkeen kertasimme vielä menneitä sotilaskoulutuksen perusteita Santahaminan päässä pääpainona tulitoiminnan valvojan tehtävien osaaminen pienikaliiperisilla aseilla sekä kevyellä kertasingolla.

Harjoitusten jälkeen meillä oli vielä viikko akateemista opiskelua mm. strategian ja ruotsin merkein. Viikon aikana ehti henkisesti valmistautua perjantai 18.1.2013 varten, jolloin Vuosankaan lähdettiin. Säätiedotukset olivat luvanneet mm. pikkupakkasia ja odotukset ovat olleet kovat – tämä on vuoden tärkein harjoitus.

Ensimmäinen viikonloppu - lauantai

Vuosangan suuntaan saavuimme jo lauantaina aamun tunteina, jolloin Kurssimme Johtaja oli meitä vastassa. Lämpimistä busseista ulos ja mars työntekoon! Henkilökohtaisen varustuksen haettuamme alkoi telttojen pystytys ja seuraava palvelus 0900 alkaen Johtolassa. Ehdimme oman ampuvan työryhmän kanssa pystyttää teltan ja nukkua tunnin ennen oppitunteja.

Oppituntien sisältö ja päivän tuleva ohjelma johdatteli meitä siihen, mitä olimme tulleet oppimaan. Yleisen ampuma-alueeseen liittyneen koulutuksen ja suksien kuittaamisen jälkeen päivä alkoi olla loppupuolella. Viimeisenä otimme yhteyden ammunnan johtajiin, joille olemme tulitoiminnan valvojina. Ohjeistukset saatuamme suunta kohti makuupussia ja seuraavan päivän odotusta.

Ensimmäinen viikonloppu - sunnuntai

Aamupäivällä suuntasimme kohti ammusvarastoa ja tehtävämme oli valmistella tulenkuvauspanokset tulevan viikon ammuntoja varten. Työnteko sujui hyvin ja siinä sivussa ehdimme myös tutustua keskimmäiseen kurssiin ja ammuntojen vetäjiin – harjoituksen yhdeksi tavoitteeksi oli määritelty kurssihengen luonti oman kurssin sekä muiden kurssien välillä, mikä mielestäni on toiminut hyvin.

Iltapäivästä puolestaan suuntasimme taisteluampumaradalle tutustumaan, millaisessa maastossa tulisimme suorittamaan tulitoiminnan valvojan tehtäviä ja teimme muutamia valmisteluita tiistaina järjestettävään ammuntaan. Tehtävänä oli mm. asemien valmisteluja sekä alueen yleistä tutkailua. Sinänsä tehtävää ei ollut paljoa, koska ammunnan johtajat olivat sanojensa mukaan tehneet viime torstaista asti pääosan tarvittavista toimenpiteistä. Päivän päätteeksi sovimme tapaavamme seuraavan kerran maanantaina ampumakäskyyn tutustuen ja omien roolien selvittämisen merkeissä.

Maanantai - työ lähestyy

Maanantaina jatkoimme työntekoa keskipäivän jälkeen ampumaradalla. Kävimme läpi tulitoiminnan valvojien tehtävät harjoituksessa ja sen lisäksi saimme arvokasta palautetta meitä valvoneelta kapteenilta. Käytännössä kävimme ampuma-alueen uudelleen läpi, jolloin näimme miten toimia ja mihin vaiheisiin harjoitus on jaettu. Päivän päätteeksi kohtasimme päivällisen jälkeen vielä sotilaskodissa, jossa sovimme viime hetken asiat, miten toimisimme seuraavan päivän ammunnoissa. Tehtävä kirkkaana mielessä voin todeta maanantain olleen hyvä päivä valmistella tiistain ammunnat. Tiistaina näemme, kuinka tehtävät hoituvat ja kuinka pääsemme ampuvan ryhmän kanssa opetustavoitteeseen.

Mietteet - alkuvaihe

Maastoharjoitusta on kulunut jo kolme päivää. Metsän elämään ollaan pikaista vauhtia tottumassa ja arjen rytmi on myös joskus kiireistä huolimatta tuonut simpun mieliin hymynhäivähdyksen. Vielä 11 päivää jäljellä – saa nähdä mitä alkanut viikko ja seuraava viikko tuovat tullessaan.

Kadetti Manolis Huuki – 99. Kadettikurssi


Varoupseerin päivä

Ampuma-alueen varoupseeri vastaa siitä, että ammunnat voidaan suunnitella ja toteuttaa turvallisesti. Tämä tapahtuu mm. eristämällä ampuma-alue johtosäännön mukaisesti ja pitämällä yhteyttä viranomaisiin.

Varoupseerin päivä alkaa klo 05.00 tarkastamalla ampuma-alueen ympärillä olevat puomit. Päivän rutiineja on ammuntojen tilannekuvan ylläpitäminen sekä seuraavan päivän ampumakäskyjen tarkastaminen harjoituksen johdon sekä pelastus- ja lääkintäjohdon kanssa. Varoupseeri pitää päivittäin varopuhuttelun seuraavan päivän ammuntojen johtajille, jossa käsketään varotoimintaan liittyviä asioita. 

Harjoituksen ensimmäinen varsinainen ampumapäivä sujui suunnitellusti ja turvallisesti. Radioliikenteessä esiintyi hieman alkukankeutta ja epätarkkuutta. Ammuntojen johtajien tekemät - sisällöltään oikeat ja oikeanaikaiset - ilmoitukset ovat avainasemassa siinä, millainen tilannekuva varoupseerilla on käynnissä olevien ammuntojen eri vaiheista. Oikea tilannekuva on tärkeä, kun varoupseeri tarvittaessa tahdittaa eri ammuntojen etenemistä ja henkilöstön liikkumista maalialueilla.

Pääsääntöisesti päivä kuluu kahvia juoden ja puhelinta päivystäen. Ei siinä hiki tulisi, ellei kolme kopiokonetta tuottaisi lämpöä jatkuvalla syötöllä. Kadetit nimittäin tulostavat ampumakäskyjä vieressä noin sadan sivun tuntivauhtia, joten kolme kopiokonetta on jatkuvassa käytössä. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan turvallisesti, niin päivän jännittävin tilanne tuleekin siinä vaiheessa, kun käynnistää tietokoneen ja arvailee syntyykö yhteyttä vai ei. Jos taas ammuntojen johtajat eivät tiedä edes oman ampumapaikkansa numeroa, niin varoupseerilla on täysi työ pitää paletti kasassa.

Ampuma-alueen varoupseeri

Rohkea lumen syö

”Rohkea lumen syö”, kuten vanha sanonta kuuluu. Sunnuntaina nuorin kurssi pääsi kertaamaan hiihtotaitojaan. Osa oli ylläpitänyt taitojaan ja joillakin ne olivat jääneet reserviin.  Vuosangasta löytyvät oivat edellytykset talvikoulutukselle, kuten lumi ja pakkanen, joten kattavan talvikoulutuksen sekä maittavan trangialounaan jälkeen oli aika nousta suksille.

Alkuverryttelyksi oli tarjolla suksisulkeisia sekä yleistä hassuttelua taistelijaparin kanssa. Tämän pienen iloisen sotilaspedagogisen pyrähdyksen jälkeen raajat olivat lämpimät ja oli aika suunnata ladulle.  Reittisuunnitelma noudatteli ampumapaikoille vievää runkouraa, joten samalla ensiviikon hiihtoreitit tulivat näpsäkästi tutuiksi.

Kadetit tekivät läheistä tuttavuutta Vuosangan yleisten nähtävyyksien kanssa. Harva voi sanoa, että hanki, metsä tai ryteikkö olisi jäänyt vieraaksi. Ylimääräistä hupia tarjosi jyrkkään alamäkeen rakennettu soraeste. Rajoja koeteltiin nousuissa ja laskuissa umpihangessa, joista suoriuduttiin vaihtelevin arvosanoin ja yhdellä upealla kuperkeikalla.

Kouluttajat pitivät tekniikkakoulutuksen sekä neuvoivat auliisti kaikissa vaiheissa. Oli ensiarvoisen tärkeää kerrata hiihdon perusteet, sillä muutama onnekas ei ollut edes nähnyt lunta saati SA-INT–suksia varusmiespalveluksensa aikana. Hilpeän tunnelman lisäksi mieltä nostatti Kainuun jäinen luonto, joka suoraan sanottuna oli häikäisevän upea, ellei jopa Disneymäinen.

Sokerina pohjalla odotti kauan hypetetty suksijalkapallo yhdellä suksella. Yllättävä tulos kadetit vs. kadetit 5-0 johtikin kyseenalaisiin tilanteisiin ja moniin kysymyksiin, joista tärkeimpänä intistä tuttu ”saako päätä käyttää”. Varomääräysten uudelleenkirjoittelun seurauksena päädyttiin tulokseen, että päätä todellakin saa käyttää ja jalkapallo-ottelu jatkui hivenen amerikkalaishenkisempänä.

 Nyt kun sukset on vihdoin ajettu sisään voi lähteä luottavaisin mielin ensi viikon ammuntoihin, joista osa ammutaan suksilta. Samalla sai ideoita virkauralle eli varusmiesten kouluttamiseen. Hiihtäminen on suomalaisen sotilaan perustaito, mutta myös erinomaista urheilua. Viimeisinä sanoina lausuttakoon, että vasta hiihtäminen tuo oikean talvimielen. 

Kadetit Sari, Schwenson ja Sankari

Melkein tavoitteessa

 

Tämä päivä sujui erinomaisesti - kunnes heräsin. Taisteluammuntojen suunnittelu vaatii melko paljon työtä ja monien asioiden huomioon ottamista, joten ensimmäinen ajatus aamulla herätessä on: ”Mitä unohdin eilen tehdä?” Oppimassahan täällä ollaan, joten onneksi virheitä saa ja suorastaan pitää tehdä, jottei niitä tarvitse myöhemmin tehdä. Jotta oppimista tapahtuisi, unohdusten tai virheiden tapahtuessa valvojana toimiva kapteeni voi inspiroivalla tavalla antaa palautetta niistä.

Työryhmämme suunnittelema ja rakentama taisteluammunta alkaa olla jo melko hyvällä tolalla. Ammuntojen aiheuttamat vaara-alueet ovat (ainakin melkein!) hyväksytty ylemmän tahon puolesta ja käytännön rakennustyö maastossa maalitoiminnan ja yleisjärjestelyjen suhteen on lähes valmista. Jos usko alkaa suunnittelupöydässä loppua piirtäessä vaara-aluetta viidettä kertaa uudestaan tai korjatessa punakynällä merkattuja liitteitä, jotka eivät tunnu loppuvan koskaan, mieltä piristää aina kun näkee että viereisessä pöydässä joku muu on vielä syvemmällä suossa.

Ehkä se on kuitenkin ihan hyvä että valvojat vaativat paljon työryhmien jäseniltä. Ilman perusteellista suunnittelua taisteluammuntojen toteuttaminen turvallisesti ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Kaikkiin riskitekijöihin, joihin on mahdollista varautua, pyritään varautumaan ja siten ennalta ehkäisemään vaaralliset tilanteet.

Huomenna pitäisi tehdä vielä viimeiset viilaukset ammuntaan ja ylihuomenna onkin jo ensimmäinen varusmiesjoukko tulossa harjoittelemaan ryhmän puolustustaistelua ammuntaamme. Ammunnan valvojat antavat palautetta ammunnan johtamisesta ja järjestelyistä, mutta ehkäpä kaikkein hedelmällisimmän palautteen saa ampuvalta joukolta ja ennen kaikkea sen toiminnasta. Ammuntoja suunnitellaan, rakennetaan ja johdetaan ampuvaa joukkoa varten. Ammunta on tällä hetkellä melkein valmis, mutta huomiselle riittää vielä sopivasti tehtävää. Huojentava ajatus nukkumaan mentäessä on että huomenna tähän aikaan kaikki on valmista. 



Kadetti Eino-Juhani Matikainen

EHK tukee

Ampumaharjoituksen Esikunta- ja huoltokomppania (EHK) on muodostettu Kainuun prikaatin kuljetus-, kunnossapito-, talous-, lääkintähuollon- ja vartiovarusmiehistä, sekä henkilökunnasta. Tehtävänämme on tukea ja mahdollistaa omalta osaltamme Maanpuolustuskorkeakoulun ampumaharjoituksen jouheva ja turvallinen läpivienti.

Esikunta- ja huoltokomppanian vartiojoukkue on ampunut hurmiossa asutuskeskustaisteluammuntaansa ja muu osa Esikunta- ja huoltokomppaniasta on valmistautunut huollollisesti leirin kliimaksiin eli ammuntoihin. Ensi viikon alusta pannaan yläketju ”sinkeelle”, kun alkavat varsinaiset kadettien ammunnat. Päivät tulevat olemaan pitkiä ja vaativia karuissa Kainuulaisissa olosuhteissa. Samalla tämä on meidän varusmiehille ensimmäinen itsenäinen koetinkivi omissa aselajitehtävissään. Lisävahvistusta Kainuun prikaatista harjoitukseen tuo ammuntoihin osallistuva joukko. Joukko muodostuu pioneereista, koira-, heitin- ja autosotamiehistä, sekä heidän johtajistaan. He pääsevät ampumaan mielenkiintoisia ja erittäin hyvin valmisteltuja ja toteutettuja ammuntoja.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Nyt ja ensi viikolla aletaan jo vaihtamaan henkilöstöä niin varusmiesten kuin henkilökunnankin osalta.  Olemme ylpeitä saadessamme olla osana Maanpuolustuskorkeakoulun ampumaharjoitusta ja samalla luoda omalta osaltamme ”faciliteetit” kadeteille, jotka opiskelevat sotilaaksi.

EHK TUKEE. Mottomme on; Kesällä ja talvella on ilo palvella!

EHK:n päällikkö Petri Komulainen