1. helmikuuta 2013

Tiedot, taidot ja asenne - oppiminen ratkaisee


Upseeri on moniosaaja. Kadetista alkaen tehtävät vaihtelevat erilaisissa toimintaympäristöissä ampumaharjoituksen tehtävistä itsenäisyyspäivän juhliin presidentinlinnassa. Ampumaharjoituksessa kadetilta odotetaan osaamista yksittäisenä taistelijana tai ammunnan toimihenkilönä. Itsenäisyyspäivän juhlissa puolestaan kadetin oletetaan esiintyvän tyylikkäästi ja osaavan keskustella sivistyneesti. Upseerikoulutuksen tulee antaa perusteet näihin varsin erilaisiin tietoihin ja taitoihin asennetta unohtamatta.



Vaikka ampumaharjoitus näennäisesti painottuukin ammatillisiin taitoihin, on kaiken toiminnan ja oppimisen taustalla sotatieteelliset teoriat ja opinnot. Taisteluammunta on ennen kaikkea oppimistapahtuma, jossa pyritään mahdollisimman todenmukaisissa oloissa kouluttamaan taistelijoita ja johtajia.

Koulutus pohjautuu sotilaspedagogiikan perusopinnoissa opiskeltuihin oppimisen teorioihin sekä kouluttajana ja kasvattajana toimimisen perusteisiin. Kyse ei ole mekaanisista suorituksista vaan oppiminen edellyttää sekä kouluttajalta, että koulutettavalta vuorovaikutusta. Kouluttaja pyrkii opettamaan ja koulutettava oppimaan. Molempien asennoituminen oppimistapahtumaan ratkaisee pitkälti lopputuloksen.


Taisteluammunta edellyttää johtamista ja johtajuutta. Kadettien palautekeskustelujen yhteydessä ammunnan onnistumista edistäneiksi tekijöiksi nousivat usein luottamus, ilmapiiri sekä toiminnan vapaus. Muita onnistumista edistäneitä tekijöitä olivat mm. tehtävänantojen selkeys, selkeä vastuunjako sekä toiminnan harjoittelu etukäteen. Vastaavasti negatiivisesti vaikuttaneiksi tekijöiksi koettiin mm. epäselvät vastuut, toiminnanvapauden puute sekä epätietoisuus toiminnan vaiheesta. Kaikkia noita asioita on käsitelty johtamisen opinnoissa, mutta teoreettinen ymmärrys ei aina konkretisoidu käytännön toiminnaksi. Harjaantumisen ja oppimisen kautta yksilö voi kuitenkin kehittyä myös johtajana.


Taisteluammunta pyritään aina sitomaan ampuvalle joukolle tyypilliseen tilannekehykseen. Taktiikan opinnoissa kadetit ovat perehtyneet komppanian käyttöperiaatteisiin ja toimintaan. Taisteluammunnassa ammunnan johtajan tulee kyetä suunnittelemaan, miten ryhmän toiminta liittyy laajempaan kokonaisuuteen oppimista mahdollisimman hyvin palvelevalla tavalla.

Ammunnan järjestelyt ja maalitoiminta tulee suunnitella niin, että koulutettavan joukon johtaja pääsee tekemään päätöksiä ja johtamaan ryhmäänsä taisteluteknisesti oikein. Käytännön harjoittelu auttaa myös ymmärtämään sitä, miten joukon suorituskyky on kiinni toimintakykyisistä yksilöistä. Kartan äärellä piirretty lennokas nuoli muuttuu ampumaharjoituksessa yksilöiksi, joiden hiihtotaidossa on paljon parannettavaa ja pimeä hidastaa joukon liikettä entisestään.


Sotatekniikan opinnot antavat perusteet ymmärtää erilaisten aseiden ja muiden sotavarusteiden suorituskykyä ja käytettävyyttä erilaisissa tilanteissa. Taisteluammunnassa on mahdollisuus kokea käytännössä miten paikkatiedon perusteet muuttuvat ampumakäskyssä vaara-aluepiirrokseksi tai miten singon ontelolaukaus oikeasti läpäisee panssarin.

Toisaalta sää ja olosuhteet osoittavat, että tekniikka voi olla myös haavoittuvaa. Akut tyhjenevät kylmässä nopeasti, jolloin maalilaitteet tai radiot lakkaavat toimimasta. Myös käyttäjä vaikuttaa teknisen välineen toimintaan. Singon pimeätähtäin mahdollistaa ampumisen pimeällä, mutta jos ampuja taitamattomuuttaan saa tähtäimen huuruun, ei tekniikasta ole välitöntä hyötyä.


Maanpuolustuskorkeakoulun ampumaharjoitus ei ole pelkästään kadettien oppimista varten, vaikka kadetit toki ovat pääkohderyhmä. Myös kadettien opettajat ja harjoituksen johtajakin ovat oppineet jotain uutta. Muiden joukko-osastojen kouluttajat ovat tukeneet kadettien opetusta ja tuoneet mukanaan omien joukko-osastojensa hyviä käytänteitä. Näitä käytänteitä ja toimintamalleja on voitu jakaa keskusteluissa sekä havainnoida myös käytännössä.

Kadetit valmistuvat aikanaan pääosin asevelvollisten kouluttajiksi ja kasvattajiksi. Kainuun Prikaatin tuki harjoitukselle on mukana olleiden varusmiesosastojen kautta tarjonnut kadeteille myös mahdollisuuden harjoitella varusmiesten kouluttamista. Varusmiehet ovat myös osaltaan erilaisissa tukitehtävissä luoneet edellytykset hyvin toimivalle oppimisympäristölle. Huolto ja muut tukitoimet pitävät harjoituksen käynnissä.


Kiitän kaikki harjoitukseen osallistuneita, Kainuun Prikaatia sekä harjoitusta tukeneita joukko-osastoja hyvin onnistuneesta harjoituksesta. Samalla toivotan kaikille turvallista kotimatkaa eri puolille Suomea.

TULI SEIS - patruunat pois, harjoitus on päättynyt.

Harjoituksen johtaja
Everstiluutnantti    Mikko Soikkeli

31. tammikuuta 2013

Viimeiset hetket Vuosangassa



27.–28.1.2013 0600-2300


Edellinen viikonloppu lähti hyvin käyntiin vaihtaessamme työtehtäviä kurssin sisällä. Ensimmäisellä viikolla tulitoiminnan valvojan tehtävissä toimineet ja näyttökokeita suorittaneet siirtyivät ampuviin ryhmiin ja ampuvista ryhmistä siirryttiin tulitoiminnan valvojiksi. Vaihto onnistui mallikkaasti ja uudet tulitoiminnan valvojat aloittivat valmistelun tulevan viikon ammuntoja varten.



Lauantai oli tarkoitettu meidän kurssille huoltopäiväksi, jolloin oli tarkoitus levätä ja rauhoittua maastoharjoituksen puoliväliin pääsyä. Lauantai-illasta sain ylimääräisen tehtävän toimia varoupseerin apulaisena yhdessä toisen kadetin kanssa – aikainen herätys ja vastuullinen tehtävä Johtolassa. Tehtävänä oli avustaa varoupseereita heidän toimissaan ja päivystää yöllä varsinaisten varoupseerien levätessä. Tehtävä oli vähäisten yöunien (2h & 4h) jälkeen kuitenkin hyödyllinen, koska näin pääsimme näkemään, miten ammuntoja johdetaan käytännössä ihan ylhäältä asti. Tehtävää jatkoin sunnuntaista aina tiistai-aamuun kello viiteen, jolloin vastuu siirtyi seuraaville apulaisille.

29.1.2013 0600-2300


Tiistaina jatkoimme työryhmämme S9 kanssa kohti rakennettua aluetta ja harjoittelemaan taistelua rakennetulla alueella (TRA). Ammunnat olivat mielenkiintoiset ja pääsimme harjoittamaan aiemmin opittuja AKE:tuksen (asutuskeskustaistelu) toimintatapoja maastossa. Sen lisäksi pääsimme ampumaan uudenaikaisella lisälaitteistolla: Punapistetähtäin Aimpoint, Aco, jne. Hieno päivä ja pääsin toimimaan iltavedossa myös ryhmänjohtajana sekä harjaannuttamaan johtamistaitojani. Ensi kertaa pääsin myös harjoittelemaan maaston valaisua valopistoolin avulla, mikä oli myös hyvä harjoite siitä miten toimia pimeällä.

 30.1.2013 0600-2300


Torstaina puolestaan pääsimme kokeilemaan sissitoimintaa ja tiedusteluammuntoja. Ideana oli hiihtää tiedustelemaan tehdä tuliylläkkö ja irtautua taistelusta nopeasti pois. Kaikki tämä toiminta suksien kanssa. Tämä oli hyvä harjoite siitä, miten suksien kanssa on jo 70 vuotta sitten toimittu maastossa ja tämä on sotilaan perustaitoja osata. Ahkio tuli myös tutuksi suurimalle osalle ja olihan se perhanan raskasta kuljettaa haavoittunutta, mutta tässä harjoitus teki mestarin ja viikon hiihtelyn jälkeen toiminta alkoi luonnistua. Päiväämme piristi myös Yliluutnantti Isorannan pitämä ”välipala”-koulutus, kuinka suksilla varustettua taistelijaa voi hinata moottorikelkan perässä ns. hiihtohinauksella. Mielenkiintoinen kokemus, vaikka kaatumisia tuli aika ajoin.

 
31.1.2013 0600-1400


Viimeisenä ammuntana oli tiedusteluryhmän tuliylläkkö. Ideana oli hiihtää vihollisen oletettuun suuntaan väijyttää maalit ja irtautua takaisin lähtöpisteelle. Mielestäni tämä oli viikon paras meille järjestetty ammunta kaikkine järjestelyineen ja myös ammunnan johtajan asenteen vuoksi.  Ammuntojen päätyttyä oli edessä ammuntojen purkaminen ja meidän osalta autoimme viimeisen ammunnan maalitaulujen purkamisessa, johon hurahti muutama tunti. Purkutoimenpiteiden jälkeen alkoi matka kohti majoitusta pakkaamista maastoharjoituksen viimeisenä kokonaisena päivänä. Kohta tämä harjoitus on ohi ja olemme matkalla takaisin ”satujen saarelle”.

Kadetti Manolis Huuki 99.Kadettikurssi

Tiedote: Vuosangassa kehitettiin kadettien ja henkilökunnan osaamista


Ampumaharjoitus 1 lähestyy loppuaan. Harjoituksen viimeiset kadettien johtamat taisteluammunnat toteutettiin tänään. Jäljellä on enää harjoituksen purku- ja huoltotyöt ennen kotimatkalle lähtöä. Kolmen viikon tiivis harjoitus on saatu päätökseen suunnitellusti.

Lue tiedote kokonaisuudessaan www.maanpuolustuskorkeakoulu.fi

Vierailijana Vuosangassa


Olisipa joka aamu yhtä helppoa valita mitä laittaa päälle töihin - maastopuku oli mukava pukea päälle taas muutaman vuoden tauon jälkeen. Kolme päivää Vuosangassa oli tervetullutta vaihtelua toimistotyöntekijälle. Matkalla Kajaanista Vuosankaan oli aikaa jättää Helsingin kiireet taakse ja nauttia tykkylumisesta Kainuun metsämaisemasta.

Vaikka sainkin majoittua sisätiloissa, olin tyytyväinen kun pakkaslukemat pysyivät -10 asteen lämpöisemmällä puolella. Kai sitä on iän myötä tullut vuosi vuodelta aina vaan mukavuudenhaluisemmaksi - ja viluisemmaksi. Tänä talvena ei ole valitettavasti tullut ulkoilutettua edes suksia, joten ulkoilmassa olo on jäänyt vähiin. Raitisilmamyrkytys oli siis odotettavissa, eikä unettomuudesta tarvinnut kärsiä.

En kuitenkaan muistanut miten ulkoilma nälättää ja janottaa (vai johtuuko se maastopuvusta...). Aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. Nälkä hiipi vatsaan säännöllisesti kun taas toimistotöissä pärjää paljon vähemmälläkin. Onneksi huolto toimi. Kumma miten sitä ehti oppia uuden ruokailurytmin parissa päivässä - kuinkahan kauan menee oppia takaisin normaaliin… Nyt ainakin yhden normaalin toimistopäivän kokemuksella vatsa on vielä leirirytmissä.

30. tammikuuta 2013

Kainuun talvimaisemissa

Vauhdin hurmaa.


Vääpelinä Vuosangassa….



Vääpeli koneella.
”Kyllä, kyllä tottakai onnistuu, tuon sitten tullessani.” Vieressäni istuva kadetti katsoo minua kysyvästi: ”Herra pursimies ovatko tällaiset puhelut yleisiä?”, puhelimen soidessa jo kymmenettä kertaa matkalla Kajaanista Vuosankaan, johon vastaan: ”Joo, tosin joskus saattaa soida parikymmentä kertaa tällä matkalla.”

28. tammikuuta 2013

Talvikoulutusta Jääkäriprikaatista

Sanomalehtiä saappaaseen ja muita jippoja

Kosteudenpoistajat saappaisiin.
Kadettien ampumaharjoituksessa pidettiin myös talvikoulutusta kahtena sunnuntaina. Harjoituksen kesto oli neljä tuntia osastoa kohti ja yleisenä aiheena oli sotilaan toimintakyvyn ylläpitäminen talviolosuhteissa. Koulutuksessa käsiteltiin pukeutumista, rutiineja, majoittumista, taukopaikan järjestelyjä, nesteen ja ravinnon merkitystä sekä lopuksi kokkailtiin nautaa punaviinikastikkeessa trangialla.

Yhden nallin tarina - matka sinne ja jonnekin... (osa 2/2)

Ykkönen varastossa.
Tämä on jatkoa tarinan ensimmäiselle osalle.

Joko…joko…nyt…Kypärässä - vihdoinkin perillä. Aamulla herätys oli jo kuudelta ja välittömästi saimme komennuksen vihreään laatikkoon, joka salvattiin heti meidän jälkeen suurella varmuudella. Matkalla oletan, että kävimme ainakin Lauttajärvellä, Kaivossa, H-uralla, Johtolassa ja Salmisessa - miksiköhän niinkin monta taukoa matkan aikana? Luulen, että ohimennen ehdin näkemään ainakin Herra VIUHKAN aamulla ennen liikkeellelähtöä…olipa se iso, linjakas ryhti ja suuri silmä!

Kadettiketju ei pakkasessa kalise!


Toista viikkoa käynnissä oleva Vuosangan ampumaharjoitus on perehdyttänyt kahta kadettikurssia sotilasammatilliseen maailmaan mutta myös yhteistoimintaan keskenään. Harjoitus on ainutlaatuinen nuorimman ja vanhemman kadettikurssin toimiessa yhdessä ammuntojen johto-, varo- ja toimihenkilöinä, että myös ampuvana osastona. Asiaa voidaan katsoa pienenä simulaationa tulevasta työelämästä, johon jokainen kadetti tähtää opiskelujen loppuessa. Vuosangan harjoitus tarjoaa myös tilaisuuden kurssien tutustua toisiinsa hyvin läheisellä tavalla ja Santahaminassa alkanut kasvatus jatkuu myös ammuntojen ohessa. Yhteinen kanssakäyminen luo pohjaa näin kadettikurssien väliselle siteelle ja valmistaa nuorinta kurssia osaksi kadettiketjua.

27. tammikuuta 2013

Leiriytyminen maastossa & lepo

Majoitusteltalla.
Ensimmäinen viikko on kulunut ja viikonloppu saapunut jokaisen Vuosangassa olevan kadetin keskuuteen. Kahden viikon harjoituksesta on laskelmieni mukaan hieman alle puolet jäljellä. Säät ovat hellineet meitä ja lämpömittari on juuttunut kymmenen asteen tuntumaan – ei tietoakaan aikaisempien vuosien yli -20c pakkasista, jossa on koeteltu ”simppujen” pakkasensietokykyä ja vaadittu Talvisodan henkeä ja CDH:ta selviytymiseen. Huhun mukaan koulumme sääkone on epäkunnossa, jonka takia säät ovat olleet näinkin hyviä simpuille toimia.

Yhden nallin tarina - matka sinne ja jonnekin... (osa 1/2)

Ykkösen tatska.
Synnyin Forcitin Vihtavuoren tehtaalla syyskuun viidentenätoista päivänä vuonna 2012. Piakkoin huomasin, että minua tarkasteltiin kovin usein varastotyöntekijöiden hellissä käsissä. Syntymääni liittyen sain ensimmäiseksi tatuoinnikseni Detonator 25 ms uudella laserpolttotekniikalla. Tuon päivän jälkeen kaikki ovat kutsuneet minua numero Ykköseksi. En ole vielä tänäkään päivänä täysin varma miksi sain tuon tittelin- enhän ole vielä ansioitunut juuri missään.

Tonneittain ruokaa

Kenttäkeittimessä kiehuu.
Aamu aloitetaan leppoisasti klo 3.30. Hapuillaan pimeästä tuvasta ulos herättämättä muita tuvan asukkeja. Aamulla  autoa ajaa se jonka silmät parhaiten havaitsee liikettä. Se jonka silmät havaitsevat sen, kun vesi kiehuu, aloittaa puuron keiton. Samaan aikaan toinen toimii kahvin tarjoilijana.
Aamupalan jälkeen aloitetaan lounaan valmistelut, jossa riittää haastetta. Lounas pitää saada ampuma- paikoille, joita meillä on muonitettavana yhdeksän kappaletta. Ja tietysti Johtolassa on oma ruokalinjasto siellä ruokaileville. Oman haasteensa tuo ruoan kuskaaminen ampumapaikoille, koska eri ampumapaikoilla on eri ruokailuajat. Kuskit tulevat kolmen viikon aikana ajamaan n 2200 muonakilometriä. Tämän harjoituksen säät ovat hellineet kokkeja. Viime vuoden hyytävät pakkaset ja jäätyneet vesijohdot ovat vain kultaisia muistoja.

25. tammikuuta 2013

Silmät auki - suu kiinni

 Aamu alkaa autoillen


Ampumaharjoituksessa on oltava tarkkana. Kaikessa. Aamusta alkaen.
Asian tärkeyden sain taas kohdata tiedustellessani aamuista kimppakyytimahdollisuutta henkilökunnan majoituksesta Johtolaan.. ”Oletko menossa johtolaan?”, tiedustelin lajitoverilta. ”Olen”, kuului vastaus. ”Mahtuuko kyytiin?” ”Juu, toki”, kuului ystävällinen vastaus.
Hienoa! Ei kun reppu selkään ja ulos pakkaseen.Toteamaan, että ei siellä mitään autoa ole. Juu, kyllä työtoverikin oli menossa Johtolaan. Toki autoonkin sopii. Kunhan ensin löydetään joku, jolla sellainen on. Tarkkuus kaikessa: ei ollut puhetta autosta, vaan määränpäästä ja samaan kyytiin sopimisesta. Loppupäivän päätin sitten liikkua suksilla.

24. tammikuuta 2013

Vuosanka 99. Kadettikurssin silmin: Torstai 24.1.2013

0620-0800

Päivä lähti käyntiin valmisteluilla päivän ammuntoja varten. Ensiksi tie vei kohti taisteluvälinevarastoa, josta haimme päivän ammuntaa varten tarvittavan aseistuksen ja varustuksen. Aamulla valmistelimme mm. ammunnoissa tarvittavat raskaan- ja kevyen kertasingon sisäpiippuaseet (ko. aseet ampuvat kiväärikaliiperisen aseen patruunan piipusta) puhdistamalla ne aseöljystä. Saimme aseet huollettua ja tehtyä juuri kun ampuva osasto saapui ampuma-alueelle. Valmistelut valmiina valmistauduimme toimintaan.

98. kadk torstai

22.1.2013 klo 22.00 oli ampumakäsky seuraavan päivän ammuntaan valmis. Mielikuvaharjoittelut oli tehty ja ammunnan kulku käyty läpi kymmeniä kertoja. Kävin nukkumaan levollisin mielin. Kyllä se hyvin menee.

23. tammikuuta 2013

Vuosanka 99. Kadettikurssin silmin: Keskiviikko 23.1.2013


0600-0930

Aikainen herätys ja matka vei työryhmämme kohti Johtolaa ja palautetilaisuutta tiistain Tulitoiminnanvalvojan (TTV) tehtävistä. Tapaamisen tarkoitus oli johdetusti tehdä rakentava palaute omasta toiminnasta ja ammunnan johtajien toiminnasta tiistain ammunnoissa. Lisäksi ammuntojen valvonut kapteeni antoi oman palautteensa edellisestä päivästä: jokainen työryhmästämme sai hyväksytysti läpi tulitoiminnan valvojan tehtävät tuolta päivältä – toimintamme oli siis ollut oikeaoppista ja turvallista vaikkakin pientä parannettavaa oli joissain vaiheissa. Tämä on kuitenkin ymmärrettävää, kun kyseessä oli uusi asia jokaiselle meidän työryhmässä. Aamusta jäi kuitenkin hyvä mieli, ”koe” läpäisty ja oma toimenkuva oli onnistunut.

Hyvä on kävellä kun tie on aurattu


Nukuin yöni hyvin. Saatoin nähdä unia mutta en tarkasti muista mitä. Jotakin kotiasioita siinä oli. Valtaosa majoituksemme väestä oli jo lähtenyt aamupalan kautta ampumapaikoille kun ajoin parransänkeä ja toljotin peilistä nuutuneita kasvoja. Aamupalalla oli herkkuani, puuroa, jota en normiaamuna kotona tee vaan tyydyn laiskuuttani vain kahviin. Mutta täällä aamupala on valmiina linjastossa niin kuin päivän lämpimät ruuat ja iltapalakin. Siitä ilahduin.

22. tammikuuta 2013

Vuosanka 99. Kadettikurssin silmin: Tiistai 22.1.2013

 0640

Tiistaipäivä nosti päätään ja klo 0640 alkoivat päivän työnteko. Päivän tehtävä oli toimia 98. Kadettikurssin kadettien ns. ”keskosten” ammunnoissa tulitoiminnan valvojina (tehtävinä mm. valvoa ampujien toimintaa taisteluammunnoissa ja huomauttaa virheistä sekä kouluttaa oikeanlaista toimintaa taistelutilanteessa). Työryhmämme Julie-1 koottiin ennen joulukuuta 2012 kasaan kurssin sisällä ja ryhmämme koko on neljä työryhmän jäsentä, joista jokainen on syksyllä saanut koulutuksen mm. tulitoiminnan (TTV) tehtäviin.

Itselläni on tulenkuvaamisen (räjähdysten, tykistötulen, rynnäkkö/panssarivaunun tykkitulen kuvaaminen pienin räjähdyspanoksin) teorian koe suoritettu hyväksytysti, mutta poissaoloni tulenkuvaamisen käytännön näyttökokeesta kuitenkin esti minua toimimasta muutamassa roolissa – tällaisen ”onnekkaan” sattuman johdosta minun tehtäväni oli toimia tulitoiminnan valvojana 2. partiolle, jonka taistelijat pääsisivät ampumaan ns. ”kovat” Kertasingot (sotilaskäyttöön tehty versio). En ole itse koskaan ampunut ”kovaa” Kertasinkoa, mutta ajatus ammunnan valvomisesta kuitenkin kuulosti mielenkiintoiselta – valvoisin ampujan suoritusta ja voisin antaa palautetta osumasta maalitauluun.

0700-1050


Aamupäivällä pienten valmistelujen (maalitaulujen haku, yleisjärjestelyt) ampuva joukko saapui n. 1h hiihtelyn jälkeen ampuma-alueelle ja aamun ammunnan johtaja piti heille puhuttelun, kertoi ammunnan tavoitteet ja mitä ampuva ryhmä tulisi tekemään. Aamupäivän (päivä) ammunnan johtajana toimi Kadetti Härkönen ja iltapäivän (pimeäammunta) johtajana Kadetti Filatoff – molemmat olivat valmistelleet Sierra-1 (ampuva osasto) ammunnat jo viikkoja aiemmin, mikä näkyi erittäin pätevinä maalitauluina ampuma-alueella (liikkuva panssarivaunumaali, jaster-maalit, jne). Maalilaiteupseerina puolestaan toimi Kadetti Heinänen, joka oli valmistellut maalialueen sekä päivä että yöammuntaan yhdessä muiden kurssilaistensa kanssa 98. kadettikurssilta. Aamupäivän kuviot siis sisälsivät seuraavaa:
  1. Vedettiin aseenkäsittelyn (RK, 66 KES, APILAS) kertaava koulutus ampuvalle joukolle – tarkistettiin ampuvan joukon taito ja harjoitettiin jo opittua, jotta ns. ”kovaan vetoon” voitaisiin myöhemmin siirtyä
  2. Vedettiin harjoitteluvetona koko ampumareitti läpi, opetettiin ampuvaa ryhmä, miten ryhmänjohtaja mm. johtaa ja toimii radalla ryhmänsä kanssa
  3. Siirryttiin aamupäivän ”kovaan vetoon” (lippaat ladattiin patruunoilla) ja toteutettiin ammunnan kovapanosvaihe

Aamupäivä saatettiin päätökseen ja aikaa meni kovaan vetoon n. 50 minuuttia. Tahti oli melko nopea, mutta kuitenkin rauhallinen, jotta ampuvalle osastolle jäi lounastaukoa varten pureskeltavaa palautetta iltapäivän ammuntaa varten. Omakohtaisesti minua hermostutti, miten toiminta tulisi menemään, koska kyseessä oli ensimmäinen TTV-tehtävä minulla Kadettikoulun opiskelun aikana. Opettaminen ja valvominen sinällään ei ole vaikeaa, mutta sotilasorganisaatiossa turvallisuus on yksi peruspilareista etenkin ammunnoissa, minkä takia ampuvalla joukolla sekä TTV:ltä odotetaan yksityiskohtaista toimintaa, jotta ammunnat ovat turvalliset Pohdin aamupäivän toimintaa lounastauolla ja löysin muutamia asioita, joihin tulisin kiinnittämään huomiota. Ammuntoja valvonut kapteenikin vihjaisi, että TTV:n tehtävä ei ole ainoastaan huomauttaa ampuvan joukon tekemistä virheistä vaan samalla kouluttaa ja havainnollistaa ampujille, miten jonkin asian voi tehdä ja miten toimia. Näitä pohdiskeltuani alkoi päivä lähestyä jo kello kahtatoista ja päivän seuraavaa puoliskoa.

1300–1900


Iltapäivän ammuntoja johti Kadetti Filatoff 98. Kadettikurssilta. Iltapäivänä erityishuomiota varustuksessa ja toiminnassa oli mm. pimeän odottaminen ja pimeätoiminnan valmistelujen tekeminen. Osalla ampuvasta joukosta sai itselleen valonvahvistimella varustetun aseen, joilla maaleja voitaisiin ampua. Raskaisiin kertasinkoihin (APILAS) puolestaan kiinnitettiin valonvahvistimet, jotta niillä tähtääminen onnistuisi pimeyden laskeuduttua. Iltapäivän ohjelma oli seuraavanlainen:
  1. Harjoittelu valoisalla ja joukon harjaannuttaminen
  2. Harjoittelu pimeällä/hämärässä – käytimme myös tässä vaiheessa käsivalaisuraketteja valaisemaan etumaastoa – näin ampuva joukko sai tuntumaa mm. valopistooliin ennen kovaa vetoa
  3. Kova veto ja käytimme valoraketteja, joita maaliupseeri ampui ryhmänjohtajan käskystä taivaalle maalien valaisemiseksi.

Iltapäivän ammunta toi siis uuden haasteen mm. sinkoampujille,koska hämärällä tähtäimien läpi on vaikeampi tähdätä tuli heidän tukeutua valorakettien voimaan ja sitä kautta opetella käyttämään sinkoja hämärässä. Päivän viimeinen veto vietiin kunnialla loppuun ja joukon toiminta näytti parantuneen pala palata koko päivän aikana. Opetustavoitteeseen päästiin suurimmalta osalta, ainoastaan pientä pikkutarkkuutta tulisi jatkossa harjoittaa mm. huutoketjussa .

Päivän päätös ja mietteet


Päivä saatiin päätettyä työryhmän osalta n. klo 2100 aikoihin ja hyvin menneen päivän jälkeen pystyi hymyilemään omalle suoriutumiselle. Oma toiminta TTV:nä tuntui parantuneen iltapäivällä ja viimeisessä vedossa viestivälineiden ja toiminta oli sujuvaa ja harkittua. Samaten enää TTV:nä toimiminen ei enää jännittänyt, vaan siitä osasi myös nauttia. Parhaimpana hetkenä pidin illan kovassa vaiheessa tilannetta, jossa useampi käsivalaisuraketti oli ammuttu kuutamotaivaalle ja raketeista lähtenyt savu leijaili ampuvan joukon ympärillä maastossa.

Hiljainen hetki ennen tuli toimintaa usvaisessa metsässä oli mieleenpainuva ja sai jälleen ”simpun” hymyilemään omalle työllensä. Illalla matka vei vielä saunaan, jossa otettiin kunnon löylyt ja juteltiin miten onnekkaimmat ”kovien” Raskaiden ja kevyiden kertasinkojen ampujat olivat onnistuneet. Muutama ammuttu laukaus epäonnistui, mistä tietysti annoimme ampujalle palautetta. Onnekkaimmat saivat Raskaan kertasingon osumalla maalitauluun kuitattua itselleen korvatulpat, mikä onkin sitten panssarintorjuntamiesten perinteitä, mitä kuulin eilen ensimmäistä kertaa. Illan viimeisenä piristyksenä sotilaskodin tädit antoivat kirjoittelevan ”simpun” jatkaa kirjoittelua vielä sulkemisajan (klo 23) jälkeen, mikä piristi mielialaani pitkän päivän jälkeen. Huomenna näemme, onnistuinko TTV:n tehtävissä kuultuani virallisen palautteen. Keskiviikkoa odotellessa!


Kadetti Manolis Huuki 99. Kadettikurssi

Uni ja lepo: taitoja, tapoja ja tekniikoita


Lapin yliopiston johtamisen alan tutkijat - Susan Meriläinen, Joni Pekkala, Tarja Salmela & Anu Valtonen - tutkivat unen ja levon käytänteitä Vuosangassa osana Lepo! –hanketta. Meille uni ja lepo eivät ole annettuja itsestäänselvyyksiä eivätkä universaaleja asioita. Pikemminkin kysymme: mitä ne oikeastaan ovat näissä erityisolosuhteissa? Olemme kiinnostuneita siitä, mitä ne merkitsevät leirin eri toimijoille ja leirin kulun aikana muuttuvissa tilanteissa ja toiminnoissa.

Lähestymme unta ja lepoa sosio-kulttuurisesta näkökulmasta. Tällainen näkökulma auttaa tunnistamaan niitä tapoja, tottumuksia, ajattelumalleja, ihanteita, sääntöjä, normeja sekä materiaalisia ehtoja, jotka usein huomaamatta ohjaavat sitä, miten unta ja lepoa toteutetaan. Tästä näkökulmasta tärkeitä ihmettelyn kohteita ovat muun muassa sellaiset kysymykset kuin ’miksi bussimatkalla herätetään kesken unien?’ tai ’miltä tuntuu aamulla, kun jatkuvasti heräilee kun on liian kuuma tai liian kylmä?’. Entä mistä kertoo se, että toistuvasti puhutaan ’niistä TOSI pakkasista, kun karvalakkikin jäätyi teltan lattiaan’? Tai että 'tämähän on luksusleiri!'


Antropologi Marcel Maussin mukaisesti ajattelemme, että uni ja lepo ovat paitsi biologiaa ja fysiologiaa, myös opittuja kehollisia taitoja ja tottumuksia. Näitä taitoja voi harjoittaa. Voi esimerkiksi kehittää erilaisia kehollisia rentoutumistekniikoita, jos pää pyörii kuin poranterä juuri silloin, kun nukkumatin pitäisi tulla. Ja tottumuksia voi ottaa kriittisenkin tarkastelun kohteeksi. Ovatko ne parhaita mahdollisia palautumisen ja jaksamisen kannalta?


Menetelmällisesti teemme etnografista tutkimusta. Tutkimme siis asioita siellä missä ne tapahtuvat, paikan päällä ja ’sisältä päin’. Elämme viikon verran Vuosangan leirin arjessa tehden havaintoja ja haastatteluja, otamme kuvia, videoimme, jutustelemme ja pidämme kenttäpäiväkirjaa. Tällainen laadullinen tieto auttaa suhteuttamaan Vuosangassa tehtäviä mittauksia leirin sosiaalisiin, kulttuurisiin ja materiaalisiin puitteisiin. Näin saamme monipuolista tietoa siitä, miten uni ja lepo kietoutuvat osaksi johtajuutta ja organisatorisia käytänteitä. Ne toki ovat jo osa niitä - on vain aika ottaa ne tosissaan johtajuustutkimuksessakin.

Ryhmä ”Uni”: Susan, Joni, Tarja & Anu

21. tammikuuta 2013

Ain´ naurain työtäs tee


Nuorukaisten hiihtokoulutus alkoi reippaasti tutustumalla hiihtämisvälineisiin, jotka osa oli ansiokkaasti saattanut liukkaaseen kuntoon lähes maajoukkuetason suksen voitelutiloissa.
Aamun suksisulkeisia muistuttaneen tasapainoilun tapailun jälkeen joukko jaettiin omasta mielestään kehittyneisiin ja haastajiin. Näillä osastoilla lähdettiin tasoryhmäajattelun kulmakiviä noudattaen yhdistämään teoriaa käytäntöön. Sotatieteellisyys siis paiskasi kättä ammattitaidon kanssa. Joillekin isku tosin tuli kirjaimellisesti aseen muodossa vasten kasvoja...

Päivän teemana oli: "Eskimo ei juokse" eli sen verran joukko liikkuu, että lämmin pysyy, mutta hiki ei kastele paitaa. Toimintakyky siis ylläpidetään ja suorituskykyä jopa kehitetään. Tutuksi tuli eri hiihtotekniikat erilaisilla alustoilla, jotka vaihteli hiekoitetusta tiestä, moottorikelkkauraan ja umpihankeen. Ja luonnollisesti jokaisella alustalla oli omat haasteensa - välillä suksi tökki kiviin, toisinaan ei pitänyt ja kolmanneksi ei luistanut.


Aikanaan vastaan tuli mäen harjanne, jossa palautettiin mieliin jo lapsena opitut menetelmät. Hitaasti huipulle ja vauhdilla alas. Ja usein lopussa syöksyttiin kuin tero pitkämäki. Sillä erolla, että nyt se aiheutti naurun remakan kaatujassa ja katsojissa.

Auringon laskiessa länteen jäimme hetkeksi suon laitaan reflektoimaan opittuja asioita ja niiden edelleenopettamista tulevalle lumilautasukupolvelle. Ehtipä joku kaivaa rintataskusta kamerankin ja ikuistamaan punertuvan taivaanrannan lähettääkseen sen kauas kotiväelle saatesanoilla, kuinka ikävää täällä onkaan. Sekin aiheutti taas sykähdyksittäin tapahtuneita pallealihaksen supisteluita ja äännähdyksiä.


Ahkioladun tekemisen ja suksifutiksen aikanakin hymy oli herkässä niin koulutettavilla kuin kouluttajillakin. Päivä oli erittäin onnistunut ja tulevalla viikolla kadetit pääsevät harjaannuttamaan taitojaan siirtyessään aamuisin ammuntoihin, iltaisin pois ja joillakin ampumapaikoilla suorittaessaan taisteluammuntoja.

Ampumaharjoituksen hiihtokoulutuksen opettajat
LitM Jani Vaara, kapteeni Mikko Suihkonen ja majuri Lasse Torpo

Vuosanka 99. kadettikurssin silmin: Maanantai 21.1.2013


Tammikuu 2013 on kulunut nopeaa tahtia 99. ja 82. Merikadettikurssin silmin. Joululomalta palattuamme aikaa paljonpuhutun Vuosangan ampumaharjoituksen alkamiseen oli vain muutama viikko. Esivalmisteluja olimme suorittaneet jo ennen Vuosankaa mm. jakamalla kurssimme työ- sekä ampuviin ryhmiin. Lomien jälkeen kertasimme vielä menneitä sotilaskoulutuksen perusteita Santahaminan päässä pääpainona tulitoiminnan valvojan tehtävien osaaminen pienikaliiperisilla aseilla sekä kevyellä kertasingolla.

Harjoitusten jälkeen meillä oli vielä viikko akateemista opiskelua mm. strategian ja ruotsin merkein. Viikon aikana ehti henkisesti valmistautua perjantai 18.1.2013 varten, jolloin Vuosankaan lähdettiin. Säätiedotukset olivat luvanneet mm. pikkupakkasia ja odotukset ovat olleet kovat – tämä on vuoden tärkein harjoitus.

Ensimmäinen viikonloppu - lauantai


Vuosangan suuntaan saavuimme jo lauantaina aamun tunteina, jolloin Kurssimme Johtaja oli meitä vastassa. Lämpimistä busseista ulos ja mars työntekoon! Henkilökohtaisen varustuksen haettuamme alkoi telttojen pystytys ja seuraava palvelus 0900 alkaen Johtolassa. Ehdimme oman ampuvan työryhmän kanssa pystyttää teltan ja nukkua tunnin ennen oppitunteja.


Oppituntien sisältö ja päivän tuleva ohjelma johdatteli meitä siihen, mitä olimme tulleet oppimaan. Yleisen ampuma-alueeseen liittyneen koulutuksen ja suksien kuittaamisen jälkeen päivä alkoi olla loppupuolella. Viimeisenä otimme yhteyden ammunnan johtajiin, joille olemme tulitoiminnan valvojina. Ohjeistukset saatuamme suunta kohti makuupussia ja seuraavan päivän odotusta.

Ensimmäinen viikonloppu - sunnuntai


Aamupäivällä suuntasimme kohti ammusvarastoa ja tehtävämme oli valmistella tulenkuvauspanokset tulevan viikon ammuntoja varten. Työnteko sujui hyvin ja siinä sivussa ehdimme myös tutustua keskimmäiseen kurssiin ja ammuntojen vetäjiin – harjoituksen yhdeksi tavoitteeksi oli määritelty kurssihengen luonti oman kurssin sekä muiden kurssien välillä, mikä mielestäni on toiminut hyvin.

Iltapäivästä puolestaan suuntasimme taisteluampumaradalle tutustumaan, millaisessa maastossa tulisimme suorittamaan tulitoiminnan valvojan tehtäviä ja teimme muutamia valmisteluita tiistaina järjestettävään ammuntaan. Tehtävänä oli mm. asemien valmisteluja sekä alueen yleistä tutkailua. Sinänsä tehtävää ei ollut paljoa, koska ammunnan johtajat olivat sanojensa mukaan tehneet viime torstaista asti pääosan tarvittavista toimenpiteistä. Päivän päätteeksi sovimme tapaavamme seuraavan kerran maanantaina ampumakäskyyn tutustuen ja omien roolien selvittämisen merkeissä.

Maanantai - työ lähestyy


Maanantaina jatkoimme työntekoa keskipäivän jälkeen ampumaradalla. Kävimme läpi tulitoiminnan valvojien tehtävät harjoituksessa ja sen lisäksi saimme arvokasta palautetta meitä valvoneelta kapteenilta. Käytännössä kävimme ampuma-alueen uudelleen läpi, jolloin näimme miten toimia ja mihin vaiheisiin harjoitus on jaettu. Päivän päätteeksi kohtasimme päivällisen jälkeen vielä sotilaskodissa, jossa sovimme viime hetken asiat, miten toimisimme seuraavan päivän ammunnoissa. Tehtävä kirkkaana mielessä voin todeta maanantain olleen hyvä päivä valmistella tiistain ammunnat. Tiistaina näemme, kuinka tehtävät hoituvat ja kuinka pääsemme ampuvan ryhmän kanssa opetustavoitteeseen.

Mietteet - alkuvaihe


Maastoharjoitusta on kulunut jo kolme päivää. Metsän elämään ollaan pikaista vauhtia tottumassa ja arjen rytmi on myös joskus kiireistä huolimatta tuonut simpun mieliin hymynhäivähdyksen. Vielä 11 päivää jäljellä – saa nähdä mitä alkanut viikko ja seuraava viikko tuovat tullessaan.

Kadetti Manolis Huuki – 99. Kadettikurssi