Yhden nallin tarina - matka sinne ja jonnekin... (osa 1/2)

Ykkösen tatska.

Synnyin Forcitin Vihtavuoren tehtaalla syyskuun viidentenätoista päivänä vuonna 2012. Piakkoin huomasin, että minua tarkasteltiin kovin usein varastotyöntekijöiden hellissä käsissä. Syntymääni liittyen sain ensimmäiseksi tatuoinnikseni Detonator 25 ms uudella laserpolttotekniikalla. Tuon päivän jälkeen kaikki ovat kutsuneet minua numero Ykköseksi. En ole vielä tänäkään päivänä täysin varma miksi sain tuon tittelin- enhän ole vielä ansioitunut juuri missään.


Suurimman osan ajastani olen viettänyt pimeässä noin 0,04 kuution kumisevassa, liekö pahvisessa, huoneessa, josta kukaan ei ole koskaan löytänyt valokatkaisijaa ja jonka seinille on ripustettu muoviset tapetit. Viimeisen kahden kuukauden aikana huoneemme on siirtynyt paikasta toiseen ja tuntuu kuin olisimme olleet jatkuvassa liikkeessä. Kaverina minulla ovat olleet ainoastaan serkkuni Kakkonen, Kolmonen, Nelonen, Vitonen, Kutonen, Seiska, Kasi, Ysi ja Kymppi.

Ensimmäisenä elinkuukautenani opin tuntemaan itseäni siinä määrin, että olen tuntenut suurta vetovoimaa jollakin tavalla erilaisia räjähteitä kohtaan - liekö vaistonvaraista. Räjähteitä emme ole kuitenkaan koskaan vielä tavanneet. Olen myös itsetutkistelun avulla huomannut itsestäni piirteitä, että olen kovin helposti syttynyt erilaisiin ärsykkeisiin, jotka meiltä on kuitenkin aina kielletty. Meiltä on kielletty kaikkinensa ylimääräisen virran nauttiminen, kaiken säteilyn ottaminen, hankaussähkön saanti sekä syvähieronta.

Jossakin vaiheessa huomasimme serkkujen kesken, että olimme matkanneet Forcitin Orikorven varastoalueelle, jossa emme ehtineet kuitenkaan olla niin kauaa, että paikat olisivat tulleet tutuiksi. Nyt olemme huhujen perusteella olleet matkalle viimeisen kahden viikon ajan Santahaminan kautta Vuosankaan jollekin erilliselle harjoitusalueelle. Eilen näimme jo päivän valoa ja pääsimme muuttamaan uuteen pellillä tapetoituun siniseen kaappiin, jossa ei tosiaankin ole edes lämmitystä. Samalla meidät siirrettiin hyllylle, jossa luki Kypärä. Miksiköhän kaikilla varastotyöntekijöillä on täällä aina vihreät vaatteet? Jostakin syystä meitä ei enää käsitelty yhtä hellä varoen kuin Vihtavuorella.

Valokatkaisijaa ei ole löytynyt uudestakaan huoneestamme, mutta sen kuulimme, että huomenna lähdemme Kypärään jo aamuvarhain ja samaan kyytiin on tulossa huhujen mukaan Herrat TNT, PENO ja VIUHKA. Odotamme innolla myös tapaavamme kaukaiset sukulaisemme, legendat keskuudessamme, Herrat SÄHKÖSYTYKKEET ja 8-NALLIT.

Olisiko huomenna se päivä, jolloin pääsemme näyttämään kaiken voimamme ja osaamisemme?

Pioneerirehtori