 |
| Ykkönen varastossa. |
Joko…joko…nyt…Kypärässä - vihdoinkin perillä. Aamulla herätys oli jo kuudelta ja välittömästi saimme komennuksen vihreään laatikkoon, joka salvattiin heti meidän jälkeen suurella varmuudella. Matkalla oletan, että kävimme ainakin Lauttajärvellä, Kaivossa, H-uralla, Johtolassa ja Salmisessa - miksiköhän niinkin monta taukoa matkan aikana? Luulen, että ohimennen ehdin näkemään ainakin Herra VIUHKAN aamulla ennen liikkeellelähtöä…olipa se iso, linjakas ryhti ja suuri silmä!
Salvat auki ja ulos. Nyt nämä vihreät miehet kiikuttavat minua vieläkin ronskimmin ottein jollekin räjähdepaikalle - aika kauaksi jouduimme taas serkkujen kanssa muista. Mielestäni suurta röyhkeyttä oli näiltä nuorukaisilta jättää meidät nyt kuitenkin taivasalle lumen ja pakkasen purtavaksi - mitähän tuolla puuseinän toisella puolella on? Vihdoinkin kuitenkin ulkona, joten ei meitä kai haittaa. Taukoa paikalla olkoon menneeksi, kun seurassamme oli kuitenkin Herra LIPPU. jolla oli paljon kerrottavaa meille suurista taisteluista.
Taas mennään... Nyt meidät laitettiin johonkin suureen vuoristorataan, kelkkaan, jonkin herran toimesta, jota kaikki kutsuvat MAALIKSI. Tämä kelkkahan on melkoisen suosittu, koska mukana ovat, kylläkin jostakin syystä aivan toisessa päässä Herrat TNT:t - kovin ovat samasta puusta pudonneen näköisiä. Tämä kelkka ei kyllä kovinkaan pehmeätä matkaa tarjoa, mäkiä, röykkyjä, kuoppia, luisua ja tuulta sekä tuiskua. Pahaolohan tässä piakkoin tulee jo vähemmästäkin.
Nyt alkaa tapahtua ja tuntuu kuin meitä kovinkin vertailtaisiin serkkujen kesken. Oho - sinne meni Kymppi, Ysi, Kasi...Kolme, Kaksi ja onko nyt vihdoinkin minun vuoro? Eikö? Kaimahan se siinä, kuin peilikuva, Ykkönen, hänkin ja täällä - miksi? Kaikki tapahtui kovin äkkiä, mutta minua ei valittukaan, kaima meni, katosi ja itse joudin takaisin kelkkaan, mutta yksin. Höh…
Murheen murtamana koko loppupäivä meni täysin ohitseni, kuulin vain kaikenlaista pauketta, kovaa melua ja jyskettä. Onneksi illan aikana kerkesin näkemään monen monta tähdenlentoa taivaalla. Serkkuja en enää tavannut kuin en muitakaan räjähteitä.
Illalla huomasin olevani taas samassa peltikopissa kuin aamulla herätessäni, mutta piristyin kun kuulin, että pääsen muutaman päivän kuluttua LOPPUPAUKKUUN.
Mitähän silloin tapahtuu? Se onkin sitten jo aivan toinen tarina…
Pioneerirehtori
