Aamu alkoi noin 03.00 kun heräsin yöllä hikisenä yläpunkasta. Vihainen ja väkivaltainen suolistobakteeri myllersi sisääni yön aikana. Rynnättyäni vessaan ja asian todettuani siirryin lattialle nukkumaan. Oli siinä sen verran viileämpi verrattuna yläpetin tunkkaiseen ilmastoon. Herätyskello armahti minut 5.30 päättäen koiranuneni. Heräsin ja ryntäsin posliinille. Olo oli kuumeinen ja tuleva ammunnanjohtajan näyttökoe tuntui hyvin kaukaiselta ajatukselta. Pelkkä mustan kahvikupin ajattelu Johtolassa sai minut ryntäämään kolmannen kerran vessaan. Olo oli kuin onkimadolla. Ei muuta kun autoon ja kohti Joronkylää.
Aamupäivän toimin maaliupseerina. Sen viran aloitin juoksemalla riukulle. Joronkylässä kun ei onneksi ole huussia. Edellisen yön jäljiltä riuku oli sopivasti jäässä. Tulipahan sulatettua sekin valmiiksi ampuvalle joukolle. Ei muuta kun hommiin. Jasterin akut ahkioon ja ahkio vetoon. Aisa painoi sopivasti vatsaan ja matka alkoi. Ensimmäisten akkujen raahaaminen kukkulalle tuntui valtavalta ponnistukselta. Vedin henkeä: taitaa tulla pitkä päivä. Onneksi sain sentään puuhailla aamupäivän omissa oloissani välillä puskassa vieraillen.
Puolen päivän aikoihin ammunnan johtovastuu vaihtui. Olokin alkoi hieman helpottaa. Ehkä tästä voi jäädä henkiin. Ampumapuhuttelun pidettyäni tulitoiminnanvalvojat lähtivät valmistavaan koulutukseen ja itse siirryin valvomaan koulutuksen laatua riukulle. Varsinainen ammunta meni ihan mallikkaasti muutamalla piipahduksella pusikon puolella. Onneksi omasin VIP- passin vessajonon ohi. Ammunnan jälkeen sain palautteen hyvästä ja rauhallisesta johtamisotteesta ammunnan aikana. Tähän saattoi hieman vaikuttaa se, että yksikin juoksuaskel olisi saattanut merkitä juoksun jatkamista pusikon puolelle. Keskusteluakin tuli vältettyä viimeiseen saakka.
Mitä tästä opittiin? Ainakin sen, että ilman kurssiveljien tukea olisin saattanut jäädä aamulla lattialle toivomaan ihmettä. Pitkällisen tsemppauksen ja raittiin ulkoilman nauttimisen jälkeen päivästä jäätiin plussan puolelle. Vatsataudin lisäksi mukaan Vuosangasta lähtee ryhmäammunnan johtamisoikeudet.
Tästä on hyvä jatkaa. Huomenna alkavat Sotilasurheiluliiton salibandyn kisat odottavat. Menestystä lähdetään hakemaan ilman muuta. Pelit sujuvat varmasti hyvin, kunhan pukuhuoneen ovi jätetään valmiiksi auki, että siitä voi vaihtoon tullessa juosta suoraan sisään ja jatkaa vielä yhden oven taakse pikavisiitille.
Hyvästi parakit!
Kadetti Intke
