Päivä lähti käyntiin valmisteluilla päivän ammuntoja varten. Ensiksi tie vei kohti taisteluvälinevarastoa, josta haimme päivän ammuntaa varten tarvittavan aseistuksen ja varustuksen. Aamulla valmistelimme mm. ammunnoissa tarvittavat raskaan- ja kevyen kertasingon sisäpiippuaseet (ko. aseet ampuvat kiväärikaliiperisen aseen patruunan piipusta) puhdistamalla ne aseöljystä. Saimme aseet huollettua ja tehtyä juuri kun ampuva osasto saapui ampuma-alueelle. Valmistelut valmiina valmistauduimme toimintaan.
Ammunnan johtaja piti joukolle puhuttelun päivän opetustavoitteista ja aloitimme harjoittelun joukon kanssa. Edellisenä päivänä olimme käyneet läpi torstain ohjelman, joten työryhmämme tiesi, mitä tehdä ammunnan johdon kanssa kentällä. Aamupäivä noudatti perinteistä kaavaa kuten tiistain Sinkotien (ampumapaikan nimi) ammunnoissa:
- Koulutusvaihe – koulutettiin joukolle aseistuksen käyttö ja aseenkäsittelytaitoa harjoitettiin.
- Harjoitusvaihe – siirryttiin varsinaiseen harjoitusmaastoon ja käytiin läpi toiminta, miten ampuva ryhmä tulisi liikkumaan ja toimimaan kentällä.
- Kovapanosvaihe – käytiin harjoitus oikeilla ampumatarvikkeilla läpi
Aamupäivän ammunnoista jäi hyvä maku suuhun ja tehtävä oli muutamaa pientä pikkuvirhettä lukuun ottamatta hyvää. Tulitoiminnan valvojen (TTV) tehtävät ovat meille simpuille edelleen melko uusi asia, joten tehtävien hoitamisessa ja kaavamaisuudessa oli edelleen puutetta pikkutarkkuudesta (mm. oikeat termit viestiliikenteessä radiopuhelimen välityksellä). Ampujien toiminnasta jäi parhaiten mieleen erinomainen osumatarkkuus konekiväärillä (PKM) ja tarkkuuskiväärillä (TKIV85) maalialueella sijanneisiin maaleihin. Sattuipa eräs merikadetti ampumaan 150m etäisyydelle tarkkuuskiväärillä savun keskellä sijainneeseen maalitauluun savun leijailtua sekä maalitaulun edestä että takaa. Aamupäivä saatiin päätökseen ja kovapanosvaiheen jälkeen järjestetyn pienen harjoittelun loputtua päädyimme kenttäruokailuun – tarjolla sitä perinteistä, mitä armeijassa tarjotaan, nimittäin hernekeittoa. Hernarit naamaan ja valmiina jatkoimme iltapäivää kohti!
1200–1830
Iltapäivä noudatti samaa kaavaa kuin aamupäivä harjoitusten ja kovapanosammunnan merkeissä. Koska iltapäivän ammunta oli tarkoitettu toteutettavaksi pimeällä, meidän tuli odottaa hämärän laskeutumista. Tätä ennen aikaa käytettiin valmistautumiseen tekemällä mm. pimeätoiminnan valmistelut ja harjoittelemalla aamulla vedetty ohjelma pienin muutoksin (pimeäammuntoihin lisättiin mm. valorakettien käyttö maalialueen valaisemista varten).
Kovapanosveto saapui ja samoin viimeinen TTV:n tehtävä. Ammunnassa kohtasimme ongelmia Suomen luonnon ja ilmaston takia. Erään taistelijaparin oli tarkoitus ampua kevyen kertasingon sisäpiippuaseilla maalialueelle sijoitettua vaunumaalia kohti, mutta toinen kertasinko oli sen verran jäässä, ettei sitä saatu aluksi ampumakuntoon. Alun vastoinkäymisten päätyttyä seurattavana ollut taistelijapari onnistui hyvin loppuvaiheessa ja sai toisessa asemassa tikattua valonvahvistimilla sekä valojuovapatruunoilla varustetuilla aseilla hyvällä osumaprosentilla maalitauluja. Todettakoon kuitenkin, että hieman korjasin ampujien tähtäystä, koska alun laukaukset lensivät valojuovien perusteella selvästi maalitaulun yli. Illan veto saatiin päätökseen noin klo 1830 paikkeilla. Tästä alkoikin tavaroiden pakkaus seuraavan päivän työryhmää varten. Nopeatempoisen uurastuksen jälkeen saimme työryhmämme kanssa tavarat tunnissa valmiiksi ja palasimme takaisin majoitusalueelle huoltamaan itseämme.
Päivän mietteet
Hyvä päivä touhuta, mitä nyt pakkasta oli n. -15c ja seisomista tuli enemmän. Tiistain sinkotie oli käytännössä jatkuvaa juoksua ampuvan osaston mukana, mutta puolustus singoilla oli nimensä mukaisesti poteroissa kykkimistä, minkä takia sekä ampujilla että ttv:eillä oli pelisilmää lisätä vaatetta voidakseen toimia ulkona alhaisissa lämpötiloissa. Perjantaina meillä onkin palaute torstain ammunnasta ja saamme kuulla meitä valvoneelta yliluutnantilta, miten päivämme TTV:n tehtävissä oli onnistunut.
99. kadettikurssi
