Lähestymme unta ja lepoa sosio-kulttuurisesta näkökulmasta. Tällainen näkökulma auttaa tunnistamaan niitä tapoja, tottumuksia, ajattelumalleja, ihanteita, sääntöjä, normeja sekä materiaalisia ehtoja, jotka usein huomaamatta ohjaavat sitä, miten unta ja lepoa toteutetaan. Tästä näkökulmasta tärkeitä ihmettelyn kohteita ovat muun muassa sellaiset kysymykset kuin ’miksi bussimatkalla herätetään kesken unien?’ tai ’miltä tuntuu aamulla, kun jatkuvasti heräilee kun on liian kuuma tai liian kylmä?’. Entä mistä kertoo se, että toistuvasti puhutaan ’niistä TOSI pakkasista, kun karvalakkikin jäätyi teltan lattiaan’? Tai että 'tämähän on luksusleiri!'
Antropologi Marcel Maussin mukaisesti ajattelemme, että uni ja lepo ovat paitsi biologiaa ja fysiologiaa, myös opittuja kehollisia taitoja ja tottumuksia. Näitä taitoja voi harjoittaa. Voi esimerkiksi kehittää erilaisia kehollisia rentoutumistekniikoita, jos pää pyörii kuin poranterä juuri silloin, kun nukkumatin pitäisi tulla. Ja tottumuksia voi ottaa kriittisenkin tarkastelun kohteeksi. Ovatko ne parhaita mahdollisia palautumisen ja jaksamisen kannalta?
Menetelmällisesti teemme etnografista tutkimusta. Tutkimme siis asioita siellä missä ne tapahtuvat, paikan päällä ja ’sisältä päin’. Elämme viikon verran Vuosangan leirin arjessa tehden havaintoja ja haastatteluja, otamme kuvia, videoimme, jutustelemme ja pidämme kenttäpäiväkirjaa. Tällainen laadullinen tieto auttaa suhteuttamaan Vuosangassa tehtäviä mittauksia leirin sosiaalisiin, kulttuurisiin ja materiaalisiin puitteisiin. Näin saamme monipuolista tietoa siitä, miten uni ja lepo kietoutuvat osaksi johtajuutta ja organisatorisia käytänteitä. Ne toki ovat jo osa niitä - on vain aika ottaa ne tosissaan johtajuustutkimuksessakin.
Ryhmä ”Uni”: Susan, Joni, Tarja & Anu
