Aamun suksisulkeisia muistuttaneen tasapainoilun tapailun jälkeen joukko jaettiin omasta mielestään kehittyneisiin ja haastajiin. Näillä osastoilla lähdettiin tasoryhmäajattelun kulmakiviä noudattaen yhdistämään teoriaa käytäntöön. Sotatieteellisyys siis paiskasi kättä ammattitaidon kanssa. Joillekin isku tosin tuli kirjaimellisesti aseen muodossa vasten kasvoja...
Päivän teemana oli: "Eskimo ei juokse" eli sen verran joukko liikkuu, että lämmin pysyy, mutta hiki ei kastele paitaa. Toimintakyky siis ylläpidetään ja suorituskykyä jopa kehitetään. Tutuksi tuli eri hiihtotekniikat erilaisilla alustoilla, jotka vaihteli hiekoitetusta tiestä, moottorikelkkauraan ja umpihankeen. Ja luonnollisesti jokaisella alustalla oli omat haasteensa - välillä suksi tökki kiviin, toisinaan ei pitänyt ja kolmanneksi ei luistanut.
Aikanaan vastaan tuli mäen harjanne, jossa palautettiin mieliin jo lapsena opitut menetelmät. Hitaasti huipulle ja vauhdilla alas. Ja usein lopussa syöksyttiin kuin tero pitkämäki. Sillä erolla, että nyt se aiheutti naurun remakan kaatujassa ja katsojissa.
Auringon laskiessa länteen jäimme hetkeksi suon laitaan reflektoimaan opittuja asioita ja niiden edelleenopettamista tulevalle lumilautasukupolvelle. Ehtipä joku kaivaa rintataskusta kamerankin ja ikuistamaan punertuvan taivaanrannan lähettääkseen sen kauas kotiväelle saatesanoilla, kuinka ikävää täällä onkaan. Sekin aiheutti taas sykähdyksittäin tapahtuneita pallealihaksen supisteluita ja äännähdyksiä.
Ahkioladun tekemisen ja suksifutiksen aikanakin hymy oli herkässä niin koulutettavilla kuin kouluttajillakin. Päivä oli erittäin onnistunut ja tulevalla viikolla kadetit pääsevät harjaannuttamaan taitojaan siirtyessään aamuisin ammuntoihin, iltaisin pois ja joillakin ampumapaikoilla suorittaessaan taisteluammuntoja.
Ampumaharjoituksen hiihtokoulutuksen opettajat
LitM Jani Vaara, kapteeni Mikko Suihkonen ja majuri Lasse Torpo
