Nukuin yöni hyvin. Saatoin nähdä unia mutta en tarkasti muista mitä. Jotakin kotiasioita siinä oli. Valtaosa majoituksemme väestä oli jo lähtenyt aamupalan kautta ampumapaikoille kun ajoin parransänkeä ja toljotin peilistä nuutuneita kasvoja. Aamupalalla oli herkkuani, puuroa, jota en normiaamuna kotona tee vaan tyydyn laiskuuttani vain kahviin. Mutta täällä aamupala on valmiina linjastossa niin kuin päivän lämpimät ruuat ja iltapalakin. Siitä ilahduin.
Vähän ennen kahdeksaa alkoi Johtola-rakennuksen puhuttelutila täyttyä kadeteista. He analysoivat tunnin ajan ampumatyöryhmittäin edellisen päivän taisteluammuntojaan antaen palautetta ammunnan johtajalle ja muille ammunnan varo-henkilöille. Seurasin hetken heidän työskentelyä ja painuin toimistoon tarkastamaan tuoreita ampumakäskyjä.
Ampumakäskypino lyheni ajallaan siinä ohessa suunnitellen tulevan viikonlopun ohjelman aikatauluja ja muuta akuuttia. Tulosteita syntyi, osa päätyen ilmoitustaululle, osa palavaan jätteeseen. Aika vierähti ilahduttavan nopeasti. Lähimmän ampumapaikan sinkojen ääni ja paine ravisutti aika-ajoin konttorin ikkunoita ja muistutti minua siitä, että puolilta päivin pidettävä koulutuspuhuttelu lähestyi. Kahvikupin virkistämänä valmistelin koulutuspuhutteluaineiston, joka valmistuikin ns tuloajalla. Koulutuspuhuttelu päättyi yhteisymmärrykseen siitä, että paljon on tehty kuluneen vuorokauden aikana ja opittukin, kouluttamisesta ja johtamisesta talvisissa olosuhteissa.
Koulutuspuhuttelun jälkeen otin kameran kaulalle ja kävelin Kaivon ampumapaikalle seuraamaan hetkeksi pimeäammuntaan valmistavaa koulutusta. Hanki kylpi auringossa - hetkisen, räpsin pari kuvaa kadeteista kouluttamassa varusmiehiä. Ilokseni ammunnan johtaja koulutti ryhmän johtajaa reippaasti ja perusteellisesti, opasti kädestä pitäen ja antoi toiminnanvapauttakin. Kun aurinko painui metsän taa, saapui hämärä ja kävelin takaisin konttoriini. Hyvä oli kävellä kun tie oli aurattu.
Combat camera -tiimi näytti valmistelemiaan videoita, joita olivat kuvauksien jälkeen editoineet. Hienoa jälkeä. Työstin heille muutamia tekstejä liitettäväksi videoihin - opetusfilmeistä kun oli kyse. Sain heiltä myös päivän still-kuva-annoksen; valittuja ja valmiiksi muokattuja kuvia päivän tapahtumista. Valtaosa tämänkin Vuosanka2013blogi-sivuston kuvista on heidän ottamiaan.
Perinteinen postikin tänne kulkee. Sainkin postia illalla, siitä ilahduin, vaikka se saapui kuusi päivää myöhässä. Enkä mieltäni pahoittanut siitä kun tv:ssa kerrottiin HIFK - Tappara -ottelun tulos.
Majoituksen punttisalilla oli hetken tungosta kun ammunnan valvojat pyrähtivät treenaamaan pimeäammunnan jälkeen ennen illan palaverejaan ampumatyöryhmien kanssa. Kovakuntoista porukkaa.
Kun valot sammuivat majoituksesta, kuului vielä tovi iloista keskustelua ammunnan valvojien kesken. Vaihdettiin kokemuksia päivästä, ajatuksia arjesta ja ihan vaan läppändeerosta. Ennen nukahtamista lukaisin muutaman sivun Tuomas Kyrön romaanista ja nukahdin hymyssä suin.
Ammuntojen pääkouluttaja, majuri Pasi Väätäinen
